Raanakkojahtia 28.9

Käytiin Utun kans kahteleen raanakkoja, jotka oli jäänyt pari päivää aiemmin korkean veden takia hukkaan...vesi oli laskenut kovasti...alussa löysimme pari lintua, jotka oli haukka tappanut...höyheniä valtoimenaan...ajattelin jo että ei niitä ennää ole, mutta Utupa kaivoikin actionia...video kertoo kaiken...noutaja on noutaja kun se on elementissään...valitkaa HD laatu, näkyy paremmin...

https://www.facebook.com/markus.kinnunen.33/videos/10207837976535831/?pnref=story

27.9 ALO KOE LIMINKA

TUli käytyä Utun kanssa kokeessa Limingassa. Tornion kokeen aikana, Utulla oli viel köhää, mikälie lunssa, joka sitten juurikin kokeitten alla loppu. Noh, Liminkaan tuli peruutuspaikkoja, jonne sitten ilmottauduttiin. Aamulla lähettiin posottaan kohti Liminkaan. Etellisenä päivänä kävin pojan kanssa tekeen muutaman harjotteen pellolla, jossa oli matkassa myös haulikko, jotta sais jotaki harjotusta kahteen viikkoon ennen koetta. Noh, heräsin kuuen maissa ja olin jo seittemän nurkilla matkalla kohti Oulua. Perillä oli siinä 9 nurkilla. Siinäpä oli sitten outtelemista, koska oma startti oli iltapäiväryhmässä viimeisenä...mikäs siinä oli outellessa...seurailin sekä AVOn että ALOn kokeita, suoritteita.

ALO koe oli erään mökkiläisen "pihapiireissä"...mahtava vesilampareikko hetteineen. Magian olonen paikka, ollappa itelläki tollanen maasto ja vesistö omistuksessa, kuten mökkiläisellä oli,,,onnittelut hälle.

Koirakoita oli ilmottautunut 14. Aamupäiväryhmä suoriutui urakastaan melko rivakasti, joten meidän vuoromme koitti siinä 2 maissa päivällä. ennen koepaikalle siirtymistä olin pitkin päivää käyttänyt Utua juoksentelemassa . Viimesellä ulkoilulla otin damin matkaan, tein yhen ohjauksen ja pari luovutusta...siinä kaikki. Koira sit naruun ja siirtyminen kohti koealuetta. Ennen aluetta, oli laitettu naru kävelypolyn poikki, jonka takaa tuli immeinen vuorollaan hakeen koirakon sinne. Met olimma nro 13 kanssa samaan aikaan siel. Kiva oli nähä Utusta kun paukaus alueelta kuului, nousi korvat hörölle ja "kiimainen" katse oli suunnattu äänen suuntaan. Koira vaikutti hienosti skarpilta.

Etellisen koirakon tehdessä hakua, tuli immeinen hakeen meitä lähemmäs koealuetta. Siel oli toinen kreppinaru eempänä, jonka takana ootimme etellisen koirakon hakuruudulta poistumista. Ei siinä mitään, meidän vuoro tuli. Tuomari Juha Tenhunen tuli kätteleen meidät, kyseli et onko kokeesta kysyttävää, olinhan koetta seurannut jo aamusta asti...eipä siinä mittään ihmeellistä ollut, olimme valmiita. Tuomari pyysi ottamaan naru koiralta pois ja seurauksen alle...tein työtä käskettyä. Utu oli aika kiihyksissä, tiesi mitä kohta tapahtuisi. Ite käytin hyvän ajan siinä vierellä istumiseen, ennenkuin otin koiran seurantaan. Edessä oli ensimmäisenä ohjaus:

Yllä olevassa kuvassa on lähetyspaikka rannalla. Ohjaus tapahtui avoveteen, kahen saarekkeen välissä oleva heinätupsu, johon oli viety sorsa. Ampuminen , motivointi, tapahtui meidän siirtyessä kohti lähetyspaikkaa, koira seuraten. Laukauksen aikana Utu vain hieman säpsähti, pamaus skarppasi Utua selkeesti. Tuomari näytti lähetyskohan, ilmotti suunnan ja aloimme töihin. Siirryin seurauksesta vesirajaan, Utu seisten...Utu oikein ootti toimintaa, pari kertaa otti askeleen eteen, juri oikeaan suuntaan. Käsi koiran eteen ohjaukseen ja käsky eteen. Utu ampas samantien vauhilla kohti oikeaa suuntaa, pitäen sen koko matkan, eli linjaa ei tarvinnu kertaakaan korjata...lähestyttyä heinikkotupsua, kävi ilmeisesti tuulahus siitä, Utu hieman korjasi suuntaa ja meni tupsun luokse ja lintu suuhun. Alottelijan tuuria...eipä tossa kauheesti tarvinnu ohjailla kun koira linjan otti, s emeni ku juna suoraan, Hienoa sinänsä. Käänsin selän kun koira oli läestymässä rantaa...Utu kiersi eteeni luovutti...ite vähän tumpeloin ja lintu tipahti maahan...hieman hätäinen olin, mutta niin oli koirakin. 

Tämän jälkeen oli vuorossa markkeeraus, tuplamarkkeeraus:

Tähän markkeeraukseen oli ohjauspaikalta kymmenisen metrin siirtymä. Käytin jälleen aikaa, jotta sain koiran sivulle istumaan ja hieman rauhottumaan.. Utu kävi aika kierroksilla...siitä seurauksen kautta siirryimme lähetyskohtaan, josta yllä oleva kuva on.Immeinen, joka seisoo, hänen takanaan kauempana oikealla on vene , josta tuli ensimmäisen laukauksne jälkeen heitto oikealle saaren oikeaan yläkulmaan veteen...toinen laukaus ja etualan immeinen heitti riistan vasemmalle saaren kärkeen avoveteen. Kauempi lintu oli sorsa, etualan lintu lokki. Utu hilas paukausten aikana peppua maassa 30cm, sen verta kiekat päällä. TUomari antoi luvan ja koira ampas suoraan kohti avo veen lokkia, joka oli lähempänä...koira ui linnulle...5m ennen lintua kuului kerran pari isompaa vingahdusta"...lokki suuhun ja kohti rantaa...hieno luovutus...tämän jälkeen koira sivulle ja seuraavalle linnulle...kätin jälleen aikaa, jotta koira rauhottuisi ja keskittyisi...laitoin koiran matkaan,...se ui saareen uuelleen, mutta pari keskisaaren haistelua lukuunottamatta, Utu jumittui saaren vasempaan heinikkoon ja alkoi sieltä etsiin...ts jälkimmäinen markkeeraus painoi mielessä ja koira unohti tystin sen sorsaheiton...sanoin tuomarille, että ei ole muistikuvaa sorsasta...hetken tuomari antoi koiran melskata ja käski kutttua koiran pois...hienosti se sieltä tulikin...

Tämän jälkeen oli vuorossa hakuruutu. SSinne siirryttiin seurauksen kautta. Koiran palatessa markilta, otin jälleen aikaa ja asetin koiran sivulle,,,hieman ootellen , ja lähimme kohti hakuruuta. Matkalla siellä tuli motivaatio laukaus...koira pysyi hyvin seuraamisen alla. Hakualeen ja lampareen välissä oli kova "patopenger", jonka vasemmalla puolen oli hetteinen ja märkä kaislikko/mätäs/heinäalue...siel oli sekä variksia, mutta pääasiallisesti tavia ja sorsia. Laitoin Utun matkaan..se juoksi patopohjaa eteenpäin, sai jonku vainun vasemmalta hetteiköstä ja tuli heinäsorsa suussa. Aina lähetysten välissä otin koiran sivulle istumaan, joskin se teki töitä...kiekat etelleen kovana ja oli vaikeeta istua, mutta pyrin sen tekeen kuite ja teinki. Uuelleen lähetykseen, mutta tällä kertaa laitoin suoraan vasemmale viistoon kohti hetteikköä...siellä se melskas, palas vääräle alueelle taakse, mutta korjas ittensä kohta takas oikealle...kaivoi hetken ja tuli tavi suussa. Uusiksi homma ja sama suunta...kolmantena löytyi varis. Tämän jälkeen lähetin koiran matkaan pengertä pitkin...se meni puoleen väliin ja meni hetteikölle taas...mutta ei edenny tarpeeksi pitkälle vaan vanhat hajut veti sitä taas lähemmäs meitä...siel melskattuaan se ajatui taaksemme väärälle alueelle, josta kuttuin pois ja suuntaisn taas kohti patopohjaa... Sama jutu...vanhat riistat painoi koiraa vieläkin. Tuomari sanoi et ota koira pois ja lähetä se viel eteen patopohjalle...nyt sitten käytin kunnolla aikaa että koira oli sivulla...ottatin tovin ja annoin etsi käskyn...koira singahti patopohjaa pitkin etäämmälle ku aiemmin...sen jälkeen se meni hetteikölle ja, noin...Kaikki riistat markkeerauksista+hauista tuli sievästi käteen, riistan käsittely mainiota. TUomari pyysi kytkemään koiran...kehuin ja villitin sitä...halu olis ollu vieläkin lähtiä töihin. 

Tuomarin puhuttelussa ei tullut mitään erikoista...palaute ohjauksesta oli mainio, markkeerauksen se toi hyvin, mutta unohti toisen...haku oli innokasta ja riistan käsittely hyvää. Hallintakin oli myöskin hallittua ja hyvää. 

Kyselin tuomarilta, etttä mites ukko suoritui. Sanoi, että turhaan vatuloin koirani kanssa, kun se palauttaa riistaa , niin haussa pyydän vierelle sivulle istumaan..voisin laittaa seisonnalta se jo hakuun, kun se on kuite fokusoitunun sinne...hyvä huomio, häätyy testata...kysyimpähän et saajaanko met jokin pakinto, ja sanoi et kyllä niin käy...kiitin tuomaria ja lähdimme lompsiin pois...kovasti saimme kehuja, nuroi koira, toimii jo noin hyvin..syystäkin olin lpeä suorituksesta...kakkosmarkkeerauksesta melkein jo tiesin, että se ei tule ylös se toinen..Utu ei ole viel hyvä markkeeraaja, ja muisti ei viel toimi...eli mitään yllätyksiä siis ei ollut. Ohjau soli kysymysmerkki, koska suoraan sokkoja en ollut tehny aiemmin...mutta turhaa pelätä enää..ainakin se nyt meni hyvin..

Ajelimme koepaikalle ja siel kattelimme AVO kokeen loppuun. Koitti aika, että jaettiin tulokset.

Näpsänakkelin HeikunKeiku, Utu, ohjaaja Markus Kinnunen

AVO2..

Tyytyväinen olen koiraan ja meidän yhteistyötön...saatiin oikeutettu tulos...koira oli hyvä niissä, mitä se suoritti. Täydellinen onnistuminen kuitenkin. Hyä met.

Utulla jää nyt tämän syksyn osalta ALO kokeissa käynti...juuri olis viikonloppuna koe, mutta jostaki saanut ilmeisesti kennelyskää, köhä jatkunut nyt 3 pv...joten se vesitti sit koemahollisuuden...noh, ensivuonna sit uuet yrityksen. Ollaankin sittne keskitytty noutoa tukeviin harjotteisiin...eli olen alkanut ruokakupilla harjotteleen käsiohjausta sivulle...vähän rasittaavaa tekemistä koiralle, mutta kuitenkin kehittävää, eikä kestä kauaa...

11.9

10.9 mettiltä saapuessamme kiinnitin huomion Utuun, joka alkoi hieman illasta köhiskellä...yskintä, köhinä päättyi ja jatkuu etelleen, liman "oksentamiseen"...olettamuksena on, että utu on jostakin saanu kennelyskän, jota Tornion alueella kuulema liikkeellä...jos se on sitä, niin ALO koe eilun viikon päästä jääpi vliin ja siirtyypi ensi kesään...aika nättää, mitä se on tuo köhinä Utulla...riehuessa yskähtelee, muuten pirtee, innokas ja ruoka maistuu...kyseisestä videosta tilanne on rauhottunut, eli ei saman apasta yhtä mahotonta yskintää ole tänään ollu kun vertaa eiliseen iltaan (10.9)

10.9

Syksy on edennyt syyskuulle. Tässä elokuun lopulta ku viimeksi olen tätä päivittänyt, olemme tehneet enempi vähempi perus treeniä koirien kanssa. Muutama iltalento sorsille myös, mutta hiljaista on ollut. Nyt ollaan tultu aikaan, jolloin mettäkanalintujen pyynti alkaa. Päivä 10.9 oli lämmin, aamusta nyt ei sentäs ollut kuin 7 astetta, mutta kirkas päivä. Suuntasin oman pojan sekä muutaman kaverin kanssa mettälle. Utu jäi kotia, sen aika koittaa myöhemmin, matkaan pääsi Rico. Kostea metsä odotti, ollaanhan nyt syyskuussa ja kosteus aamuisin on jo kova...Mettäpaikalle päästyämme, ulos astuessamme, otti Rico melkeimpä heti suunnan metsään ja kas...siitä ihan vierestä lähti lentoon teeripoikue...ei muuta kuin odottelimme hetken kamppeita laittaen päälle, jotta linnut laskeuduttuaan rauhottuisivat...kun olimme ready, suuntasin minä Ricon kanssa metsään, poikien kävellessä rattoripolkua linjassa...noh, ei aikakaan kun edestä kuului kolme laukausta.. Rico oli ajanut teeren juoksuun ja poikien eteen...lintu oli jäänyt vieläpä raanaan, eli eloon...yksi kavereista ei saanut juosten siipirikko lintua jalan kiinni...Rico syöksyi sinne perään ja nappas varmoin ottein naarasteeren suuhun, nuori poikalintu oli kyseessä. Hyvin alkoi päivä ja kanalintujahti. Reissussa meni se palttiarallaa 6 tuntia....kaikenkaikkiaan näimme 7 lintua, joista kuusi oli teeriä ja yksi pyy...muutama kyyhkykin lensi. Tilanteet linnuille jatkossa oli sellasia rääsekköitä, eli ampumamahollisuus oli heikko. Rico jaksoi hyvin kulkea koko reissun, mettässä onneksi oli viileempi...kotia päästessä lämpömittari näytti +17