Hyvää Joulua sekä parempaa uutta vuotta 2016
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
maanantai 30. marraskuuta 2015
Alkutalven touhuja
Sitten lokakuun viimeisen wt-kokeen on ollut aikaa rauhoittua ja keskittyä välissä muihin asioihin. Koiran kouluttaminen on aikaa vievää ja kovaa touhua. Ilman mitään touhuamista emme ol eolleet. enempikin ollaan keskitytty viel mettästykseen, viimeisimpänä jäniksiin. Utua kiinnostaa kovasti jänekset, menee hajujen perässä pitkiäkin aikoja.On hyvänä harjotteena ja vahvistaa itteluottamusta, ei ole enää niin pentumaisesti kiintynyt minuun, eli uskaltautuu hienosti poistua hajujen perässä. Mikäs se on jäniksiä seuraillessa, kun maa on sula mutta jänes valkoinen, hyvin näkyy.
Ollaan myös loppusyksyn ja alkutalven aikana pitäneet tottis harjotuksia Kemissa Teknillisen koulun parkkipaikalla. Perus juttuja: paikallaoloa, seuraamista, luoksetuloa, ohituksia jne.Ihan mahtavia harjotteita mille tahansa koirakolle. Lisäksi ollaan pyritty käymään tiistaisin "koirat kouluun" koulutuksissa Tornion Greenlainella...samoja asioita, mutta vapaaaehtoista toimintaa. Koirakot vaihtelee, niiden taso, koko, rotu jne. Tekee hyvä minulle ja Utulle uudet ympäristöt ja koirakot.
Ihan vastikään oli myös noutajakoulutus samassa paikassa kuin missä syksyllä oli wt koe. Koirakoita, kelistä huolimatta, oli kymmenkunta. Nuoremmille pidettiin ensin. Paikallaoloa ensin sekä perus siksakkausta rivistön läpi seurannassa. Sitten myöhemmin oli myös walkuppia ja damin heittoja, mutta koirat ei päässeet hakemaan olleskaan, heittäjät keräs damit ylös: IHAN PARASTA REENIÄ !
Kotona jatkossa keskityn ihan perus suuntaharjoituksiin ja eteenmenoihin/ohjauksiin ruokakupilla, etelleen. Lisänä pitää ottaa risukkoreeniä mihin yhistän lähihakua=oppii sitkeyttä ja kaivamaan "riistaa" esiin.
Alkutalven pakkaset ei ole Utua haitanneet, eikä lämmitystä ole ollut tarpeellista pistää koppiin. Kopin vierellä on taso, mistä koirat pääsee hyppäämään kopin katolle. Utun mielipaikka on kelillä kuin kelillä aamusta olla tason alla kerällä pötköllä. Hyvä niin ettei kelit haittaa.
Sitten lokakuun viimeisen wt-kokeen on ollut aikaa rauhoittua ja keskittyä välissä muihin asioihin. Koiran kouluttaminen on aikaa vievää ja kovaa touhua. Ilman mitään touhuamista emme ol eolleet. enempikin ollaan keskitytty viel mettästykseen, viimeisimpänä jäniksiin. Utua kiinnostaa kovasti jänekset, menee hajujen perässä pitkiäkin aikoja.On hyvänä harjotteena ja vahvistaa itteluottamusta, ei ole enää niin pentumaisesti kiintynyt minuun, eli uskaltautuu hienosti poistua hajujen perässä. Mikäs se on jäniksiä seuraillessa, kun maa on sula mutta jänes valkoinen, hyvin näkyy.
Ollaan myös loppusyksyn ja alkutalven aikana pitäneet tottis harjotuksia Kemissa Teknillisen koulun parkkipaikalla. Perus juttuja: paikallaoloa, seuraamista, luoksetuloa, ohituksia jne.Ihan mahtavia harjotteita mille tahansa koirakolle. Lisäksi ollaan pyritty käymään tiistaisin "koirat kouluun" koulutuksissa Tornion Greenlainella...samoja asioita, mutta vapaaaehtoista toimintaa. Koirakot vaihtelee, niiden taso, koko, rotu jne. Tekee hyvä minulle ja Utulle uudet ympäristöt ja koirakot.
Ihan vastikään oli myös noutajakoulutus samassa paikassa kuin missä syksyllä oli wt koe. Koirakoita, kelistä huolimatta, oli kymmenkunta. Nuoremmille pidettiin ensin. Paikallaoloa ensin sekä perus siksakkausta rivistön läpi seurannassa. Sitten myöhemmin oli myös walkuppia ja damin heittoja, mutta koirat ei päässeet hakemaan olleskaan, heittäjät keräs damit ylös: IHAN PARASTA REENIÄ !
Kotona jatkossa keskityn ihan perus suuntaharjoituksiin ja eteenmenoihin/ohjauksiin ruokakupilla, etelleen. Lisänä pitää ottaa risukkoreeniä mihin yhistän lähihakua=oppii sitkeyttä ja kaivamaan "riistaa" esiin.
Alkutalven pakkaset ei ole Utua haitanneet, eikä lämmitystä ole ollut tarpeellista pistää koppiin. Kopin vierellä on taso, mistä koirat pääsee hyppäämään kopin katolle. Utun mielipaikka on kelillä kuin kelillä aamusta olla tason alla kerällä pötköllä. Hyvä niin ettei kelit haittaa.
Marraskuun lopulla otettu kuva: ei lunta ja musta maa
tiistai 13. lokakuuta 2015
10.10.2015 WT KOE KEMI
(WT koe dameilla tehtävä peltokoe, yleensä pellolla. 4 rastia kokeessa, eli neljä eri tehtävää. Jokkaisesta tehtävästä saapi jos saa täydet pisteet, 20 pistettä, eli kokonaisuus on kaikista siis 80 pistettä. Jokkaisesta rastista on saatava 10 pistettä vähintään, jotta on mahollisuus päästä finaliin, mutta kaikenkaikkiaan myöskin 60 pisteen raja on saavutettava.Tämän jälkeen on sitten finaali. Sieltä voi myös saada 0 tuloksen, eli finaaliin pääsy ei varmista viel mitään tulosta,,,tässä vähän alustusta WT kokeesta)
Nyt ollaan koemaailman viimeisessä kokeessa Utun osalta. Ollaan alkukesästä käyty taipparit, sitten syksyllä nome b ALO koe...nyt on sitten vuorossa WT koe. Ennen koetta ei olla reenailtu kauheesti pellolla. Ainoa yhteisreeni tehtiin viikko ennen tätä päivää...mettillä olen sen sijaan käynyt Utun kanssa, kattomassa raanakoita. Lähtötilanne ei ollut paras mahollinen...ei siinä, ei ollut myöskään odotuksia, kuten olen pyrkinytkin, etten niitä itselle aseta. Koira tekee mitä osaa ja siinä iskukyvyssään pystyy.
Koeaamuna ilmottautuminen oli 8 nurkilla. Sinne suuntasimme hyvissä ajoin. Kotona käytin Utua pienen kävelyn tiellä..otin muutaman pillityksen luoksetulossa, paikallaolossa ym. Ei muuta kuin autoon ja menoksi.
Utu oli kuin viulunkieli. Se aisti selkeesti että tapahtuu jotakin. Koirakoita oli 24, joten hajuja ja ääniä kosolti ilmassa. Ne aiheutti Utulla hieman "päänvaivaa". Kusimerkkauksia kun otin koiran autosta , tuli kosolti...äijjämäisyys alkaa puskeen toen teolla koirasta...revittelipä jopa, eli ku oli kussut, niin potki takajaloilla hajuja ympäriinsä, mokoma.
Tuomari Miso saapui paikalle henkilökuntansa kanssa. Siirryimme porukalla ootuspaikalle. Siel oli pieni puhe ja ohjeistus ja koe alkoi. Olin saanut itselle numero 4, eli alkupäässä 24 koirasta olin siis. Siinä porukassa istuskellessamme, Utulla oli tosi vaikeeta rentoutua/rauhottua. Koiria, ääntelyä, hajuja oli paljon...hallintakin ja kuulo hieman tukkoutui, kun kiihyttäviä juttuja oli ilmassa.
Kutsu kävi ja pääsimme koiran kanssa tekeen oma suoritus. Ensimmäinen tehtävä oli markkeeraus. Tuli laukaus ja heitto.Utulla oli(on ollut aina) vaikeeta istua kun alamme tekeen tehtävää. Vatuloin aika paljon, jotta sain koiran haluttuun asentoon. Paukaus tuli ja sain lähettää koiran hakeen...se ensin etsi hieman liian läheltä, mutta lopulta meni alueelle. Kului aikaa ja koiraa ei kuulunut...tuomari siirtyi lähemmäs kahtoon...kohta koira tuli sieltä damin kanssa...tuomari sanoi, että oli dami jäänyt puuhun, siksi kesti tavallista pitempään. Koira naruun ja siirryimme rastiin nro 2. Yllätyksekseni kyseessä oli parityö. HUH.
Ensialkuun Utu oli narussa..olimme rivissä ja tuli laukaus ja kaksi damia heitettiin pusikkoon. Tämän jälkeen koirat ympäri. Toinen koira irti narusta ja walkupilla jatkettiin...eli suuntana poispäin markkeerauksista, koira seuraten. Utu sai olla viel kiinni narussa ja seurasi mukana rivissä tuomarin ja toisen koiran kanssa.Tämän jälkeen tuli seurauksen yhteydessä laukaus ja heitto. Kilpaileva Koira kävi hakemassa damin. Seurauksella uuelleen suunta takasi kohti eka markkeerauksia. Tuomari sanoi seis ja oli Utun vuoro hakia aiemmin heitetystä dameista toinen. Utu lähti ja kaivoi hieman viiveellä damin ylös. Tämän jälkeen vaihoimme koirien kanssa paikkoja, eli Utun vuoro olla irti seurauksen alla. Laukaus, heitto ja Utu hakemaan dami...tämänkin koira kaivoi esiin. Tässä vaiheessa käänsin selän Utulle ku palautti, eli pyllistin koiralle ja Utu toi damin mulle siististi. Viel jatkoimme takasin ja toinen koira haki sen viimeisen muistimarkin. Ekat kaksi rastia oli ohi. Kytkimme koirat. Tuomari antoi palautteet:
Minulle hän sanoi:" Olemme kokeessa, joten kaikki ylimääräiset vatuloinnit pois(eli pyllistämiset koiran suuntaan ym) ollaan kokeessa eikä harjoittelemassa"...
Luulen, että tuomari ajatteli minun pimittävän Utun luovutamista, vaikkei siitä ole kyse...olen välil pyllistelly jotta Utu joutuu kiertään minut kun palauttaa...se myös hieman hiljentää palautusvauhtia...noh, vatulointiahan se oli, kieltämättä....Utu myös muutaman kerran pietti pientä ääntelyä, mutta tuomari ei sitä kuullut,,,Utu kävi lämpimänä, mutta suoriutui tehtävistä ihan jees...vatulointia oli myös kun seuraamisen jälkeen ei meinannu istua(ei taho istua koskaan)
Tämän jälkeen oli oottelua, sillä loput ALO koirat+AVO/VOI koirat suoritti samalla paikalla omat tehtävänsä...vein Utun autoon ja seurasin muitten koirien touhuja...
Kun koirat oli suorittaneet tehtävänsä, oli pieni paussi. Hain Utun autosta ja se nukku siel. Se oli saanut purkaa alun intoja tehtäviin ja oli selkeesti rauhallisempi. Siirryimme ihan eri paikkaan , hakkuualueelle. Siel oli vuorossa sitten 3 ja 4 rasti(tehtävä)
Utu oli hyvinki rauhallinen mutta valpas. tuntui kerranki hyvälle nähä, että ossaa se kuite kiihkonki keskeltä oppia olemaan...tuli meidän vuoro
Kävelimme narussa peltoalueen poikki hakkuulle, risukkoon. Siel oli tehtävänä kauheen risukon seasta ottaa ylös markkeeraus. Oli risukko, johon oli kaajettu pieniä risukoita/pajukoita/koivikkoa...eli siel oli isoja kasoja sikin sokin hakkuulla. Melkonen sekasotkualue siis.
Sinne tuli eka laukaus ja markkeeraus. Tällä kertaa en pyytäny koiraa istumaan, vaan pääsin narusta, sanoin paikka, laukaus ja markkeeraus. Utu pääsi matkaan...sinne se ryntäs ku ammus. Siel se teki töitä oman aikansa, kävi hieman sivussa alueesta, mutta kaivoi omatoimisesti damin ylös. Tumari sanoi tässä vaiheessa että ota kunnon palautus. Näin tein. Utu toi damin käteen ja palautus oli hyvä(kuten sillä yleensä on)
Nyt tuli toisen viimeisen tehtävä paikkka. Samaan paikkaan oltiin Utun palauttaessa laitettu viel yksi dami, jonne koira ohjattiin. Tuli laukaus, sain luvan lähettää koiran matkaan. Käsimerkki suuntaan ja koira eteen. Sinne se taas lähti ku ammus. Linjakin pysyi kohtuullisena. Hetken päästä oli markkeerausheittäjällä käsi ylhäällä, Utu tuli damin kanssa ja siisti palautus. Koira naruun.
Tuomarin kommentti tehtävästä: "koira suoritti tehtävät erinomaisesti" Olimme valmiit.
Nyt oli taas vuorossa muiden koirakoiden tehtävät. Meinasin viedä Utun autoolle, mutta sanoivat, että ootan joskos Utu pääsee finaaliin. Kun koirakot oli suorittaneet tehtävät, siirryimme kaikki ensimmäisten tehtävien odotuspaikoilla. Siellä lueteltiin kaikkien luokkien koirakoitten numerot jotka pääsi finaaliin. Alossa kuulutettiin numero 4, eli Utu oli pääsyt finaaliin saakka, hyvä me.
Kun tuomari pääsi pienten järjesteluyiden jälkeen kutsumaan ALO finalistit koepaikalle, sain tietää, minkälainen oli finaali: Sitä kutsuttiin muistaakseni nimeltä draivi. Eli: koirat riviin pellon reunaan. Koirakoista 15m päässä oli pyssymies dameineen. Samoin oli pellon etupäässä immeisiä useita sekä pyssyjä. Tuomarin käskystä alkoi kauhee pauke ja damien viskely ja koirien piti pysyä paikallaan ohjaajan vieressä, vinkumatta ja karkaamatta. Välil lähin toimitsija laukaisi ohjaajien yli ja heitti myöskin dameja ylitse.
Utulle ihan kauheen vaikee juttu. Se oli jo eka laukauksista ku vieteri. Kerran se karkas viereltä metrin kun dami lensi ylitse taaksemme, mutta ruomari ei sitä nähnt. Utu alkoi myös päästää pieniä vinkumisia...kun tuomari oli lähellämme, sanoin ite tuomarille että Utu vinkuu...se tuli siihen viereemme ja tovin oltuaan käski kytkeä koiran...tämä tarkoittaa finaalissa silloin tulosta 0.
Kun draivi oli suoritettu loppuun, piti tuomari pienen puhuttelun. Hän käski koiran numero 4 paikalla. Viesti oli selkee: "olemme kokeessa. Älä koskaan sano tuomarille että koira vinkuu,,,osota ennemminkin kaverin koiraa kuin omaa" Asia selvä :D
Tämän jälkeen oli viel muitten koirakoitten finaaliotokset. Peli oli sillä selvä, tulokset ja palkinnot jaettiin. Utu sai ALO 0. Olen siltikin tyytyväinen vuosikkaaseen Utuun. Pääsimme tehtävät läpi finaalia lukuunottamatta pienine puutteinemme. Koira osotti hyvää markkeerauskykyä(yllätyin) ja toimi muuten ihan jees. Hallintaa pitää reenata ja lisää ärsykkeitä jotta kasvaa häiriöön.
Koko koe meidän osalta oli kuitenkin täsy 10 kokonaisuutta ajatellen...tästä on hyvä jatkaa...
(WT koe dameilla tehtävä peltokoe, yleensä pellolla. 4 rastia kokeessa, eli neljä eri tehtävää. Jokkaisesta tehtävästä saapi jos saa täydet pisteet, 20 pistettä, eli kokonaisuus on kaikista siis 80 pistettä. Jokkaisesta rastista on saatava 10 pistettä vähintään, jotta on mahollisuus päästä finaliin, mutta kaikenkaikkiaan myöskin 60 pisteen raja on saavutettava.Tämän jälkeen on sitten finaali. Sieltä voi myös saada 0 tuloksen, eli finaaliin pääsy ei varmista viel mitään tulosta,,,tässä vähän alustusta WT kokeesta)
Nyt ollaan koemaailman viimeisessä kokeessa Utun osalta. Ollaan alkukesästä käyty taipparit, sitten syksyllä nome b ALO koe...nyt on sitten vuorossa WT koe. Ennen koetta ei olla reenailtu kauheesti pellolla. Ainoa yhteisreeni tehtiin viikko ennen tätä päivää...mettillä olen sen sijaan käynyt Utun kanssa, kattomassa raanakoita. Lähtötilanne ei ollut paras mahollinen...ei siinä, ei ollut myöskään odotuksia, kuten olen pyrkinytkin, etten niitä itselle aseta. Koira tekee mitä osaa ja siinä iskukyvyssään pystyy.
Koeaamuna ilmottautuminen oli 8 nurkilla. Sinne suuntasimme hyvissä ajoin. Kotona käytin Utua pienen kävelyn tiellä..otin muutaman pillityksen luoksetulossa, paikallaolossa ym. Ei muuta kuin autoon ja menoksi.
Utu oli kuin viulunkieli. Se aisti selkeesti että tapahtuu jotakin. Koirakoita oli 24, joten hajuja ja ääniä kosolti ilmassa. Ne aiheutti Utulla hieman "päänvaivaa". Kusimerkkauksia kun otin koiran autosta , tuli kosolti...äijjämäisyys alkaa puskeen toen teolla koirasta...revittelipä jopa, eli ku oli kussut, niin potki takajaloilla hajuja ympäriinsä, mokoma.
Tuomari Miso saapui paikalle henkilökuntansa kanssa. Siirryimme porukalla ootuspaikalle. Siel oli pieni puhe ja ohjeistus ja koe alkoi. Olin saanut itselle numero 4, eli alkupäässä 24 koirasta olin siis. Siinä porukassa istuskellessamme, Utulla oli tosi vaikeeta rentoutua/rauhottua. Koiria, ääntelyä, hajuja oli paljon...hallintakin ja kuulo hieman tukkoutui, kun kiihyttäviä juttuja oli ilmassa.
Kutsu kävi ja pääsimme koiran kanssa tekeen oma suoritus. Ensimmäinen tehtävä oli markkeeraus. Tuli laukaus ja heitto.Utulla oli(on ollut aina) vaikeeta istua kun alamme tekeen tehtävää. Vatuloin aika paljon, jotta sain koiran haluttuun asentoon. Paukaus tuli ja sain lähettää koiran hakeen...se ensin etsi hieman liian läheltä, mutta lopulta meni alueelle. Kului aikaa ja koiraa ei kuulunut...tuomari siirtyi lähemmäs kahtoon...kohta koira tuli sieltä damin kanssa...tuomari sanoi, että oli dami jäänyt puuhun, siksi kesti tavallista pitempään. Koira naruun ja siirryimme rastiin nro 2. Yllätyksekseni kyseessä oli parityö. HUH.
Ensialkuun Utu oli narussa..olimme rivissä ja tuli laukaus ja kaksi damia heitettiin pusikkoon. Tämän jälkeen koirat ympäri. Toinen koira irti narusta ja walkupilla jatkettiin...eli suuntana poispäin markkeerauksista, koira seuraten. Utu sai olla viel kiinni narussa ja seurasi mukana rivissä tuomarin ja toisen koiran kanssa.Tämän jälkeen tuli seurauksen yhteydessä laukaus ja heitto. Kilpaileva Koira kävi hakemassa damin. Seurauksella uuelleen suunta takasi kohti eka markkeerauksia. Tuomari sanoi seis ja oli Utun vuoro hakia aiemmin heitetystä dameista toinen. Utu lähti ja kaivoi hieman viiveellä damin ylös. Tämän jälkeen vaihoimme koirien kanssa paikkoja, eli Utun vuoro olla irti seurauksen alla. Laukaus, heitto ja Utu hakemaan dami...tämänkin koira kaivoi esiin. Tässä vaiheessa käänsin selän Utulle ku palautti, eli pyllistin koiralle ja Utu toi damin mulle siististi. Viel jatkoimme takasin ja toinen koira haki sen viimeisen muistimarkin. Ekat kaksi rastia oli ohi. Kytkimme koirat. Tuomari antoi palautteet:
Minulle hän sanoi:" Olemme kokeessa, joten kaikki ylimääräiset vatuloinnit pois(eli pyllistämiset koiran suuntaan ym) ollaan kokeessa eikä harjoittelemassa"...
Luulen, että tuomari ajatteli minun pimittävän Utun luovutamista, vaikkei siitä ole kyse...olen välil pyllistelly jotta Utu joutuu kiertään minut kun palauttaa...se myös hieman hiljentää palautusvauhtia...noh, vatulointiahan se oli, kieltämättä....Utu myös muutaman kerran pietti pientä ääntelyä, mutta tuomari ei sitä kuullut,,,Utu kävi lämpimänä, mutta suoriutui tehtävistä ihan jees...vatulointia oli myös kun seuraamisen jälkeen ei meinannu istua(ei taho istua koskaan)
Tämän jälkeen oli oottelua, sillä loput ALO koirat+AVO/VOI koirat suoritti samalla paikalla omat tehtävänsä...vein Utun autoon ja seurasin muitten koirien touhuja...
Kun koirat oli suorittaneet tehtävänsä, oli pieni paussi. Hain Utun autosta ja se nukku siel. Se oli saanut purkaa alun intoja tehtäviin ja oli selkeesti rauhallisempi. Siirryimme ihan eri paikkaan , hakkuualueelle. Siel oli vuorossa sitten 3 ja 4 rasti(tehtävä)
Utu oli hyvinki rauhallinen mutta valpas. tuntui kerranki hyvälle nähä, että ossaa se kuite kiihkonki keskeltä oppia olemaan...tuli meidän vuoro
Kävelimme narussa peltoalueen poikki hakkuulle, risukkoon. Siel oli tehtävänä kauheen risukon seasta ottaa ylös markkeeraus. Oli risukko, johon oli kaajettu pieniä risukoita/pajukoita/koivikkoa...eli siel oli isoja kasoja sikin sokin hakkuulla. Melkonen sekasotkualue siis.
Sinne tuli eka laukaus ja markkeeraus. Tällä kertaa en pyytäny koiraa istumaan, vaan pääsin narusta, sanoin paikka, laukaus ja markkeeraus. Utu pääsi matkaan...sinne se ryntäs ku ammus. Siel se teki töitä oman aikansa, kävi hieman sivussa alueesta, mutta kaivoi omatoimisesti damin ylös. Tumari sanoi tässä vaiheessa että ota kunnon palautus. Näin tein. Utu toi damin käteen ja palautus oli hyvä(kuten sillä yleensä on)
Nyt tuli toisen viimeisen tehtävä paikkka. Samaan paikkaan oltiin Utun palauttaessa laitettu viel yksi dami, jonne koira ohjattiin. Tuli laukaus, sain luvan lähettää koiran matkaan. Käsimerkki suuntaan ja koira eteen. Sinne se taas lähti ku ammus. Linjakin pysyi kohtuullisena. Hetken päästä oli markkeerausheittäjällä käsi ylhäällä, Utu tuli damin kanssa ja siisti palautus. Koira naruun.
Tuomarin kommentti tehtävästä: "koira suoritti tehtävät erinomaisesti" Olimme valmiit.
Nyt oli taas vuorossa muiden koirakoiden tehtävät. Meinasin viedä Utun autoolle, mutta sanoivat, että ootan joskos Utu pääsee finaaliin. Kun koirakot oli suorittaneet tehtävät, siirryimme kaikki ensimmäisten tehtävien odotuspaikoilla. Siellä lueteltiin kaikkien luokkien koirakoitten numerot jotka pääsi finaaliin. Alossa kuulutettiin numero 4, eli Utu oli pääsyt finaaliin saakka, hyvä me.
Kun tuomari pääsi pienten järjesteluyiden jälkeen kutsumaan ALO finalistit koepaikalle, sain tietää, minkälainen oli finaali: Sitä kutsuttiin muistaakseni nimeltä draivi. Eli: koirat riviin pellon reunaan. Koirakoista 15m päässä oli pyssymies dameineen. Samoin oli pellon etupäässä immeisiä useita sekä pyssyjä. Tuomarin käskystä alkoi kauhee pauke ja damien viskely ja koirien piti pysyä paikallaan ohjaajan vieressä, vinkumatta ja karkaamatta. Välil lähin toimitsija laukaisi ohjaajien yli ja heitti myöskin dameja ylitse.
Utulle ihan kauheen vaikee juttu. Se oli jo eka laukauksista ku vieteri. Kerran se karkas viereltä metrin kun dami lensi ylitse taaksemme, mutta ruomari ei sitä nähnt. Utu alkoi myös päästää pieniä vinkumisia...kun tuomari oli lähellämme, sanoin ite tuomarille että Utu vinkuu...se tuli siihen viereemme ja tovin oltuaan käski kytkeä koiran...tämä tarkoittaa finaalissa silloin tulosta 0.
Kun draivi oli suoritettu loppuun, piti tuomari pienen puhuttelun. Hän käski koiran numero 4 paikalla. Viesti oli selkee: "olemme kokeessa. Älä koskaan sano tuomarille että koira vinkuu,,,osota ennemminkin kaverin koiraa kuin omaa" Asia selvä :D
Tämän jälkeen oli viel muitten koirakoitten finaaliotokset. Peli oli sillä selvä, tulokset ja palkinnot jaettiin. Utu sai ALO 0. Olen siltikin tyytyväinen vuosikkaaseen Utuun. Pääsimme tehtävät läpi finaalia lukuunottamatta pienine puutteinemme. Koira osotti hyvää markkeerauskykyä(yllätyin) ja toimi muuten ihan jees. Hallintaa pitää reenata ja lisää ärsykkeitä jotta kasvaa häiriöön.
Koko koe meidän osalta oli kuitenkin täsy 10 kokonaisuutta ajatellen...tästä on hyvä jatkaa...
Rastit 1 2 3 4 yht Finaali Tulos
lbu Näpsnakkelin Heikunkeikun Pisteet: 16 13 17 15 61 0 ALO 0
11.10 WT REENIÄ
Seukkipäivänä oli tuomari Miso pitämässä halukkaille wt reeniä. Paikkana oli sama peltoalue missä koe piettiin. Aloitimme aamulla 9 nurkilla ja päivä päättyi kello 14 maissa. Porukka oli ilosella mielellä. Paljon oli lajityypillistä toimintaa...paljon walkuppia, markkeerauksia, muistiohjauksia, häiriöitä...damipyssyä, kilpailuakin...Utu oli alussa hieman kierroksilla, mutta päivän mittaan laski ittensä...mikä positiivista, koira jaksoi suorittaa koko päivän, oli keskittynyt. Hieman häiriöherkkyyttä oli alussa, mutta mikä positiivista, sekin alkoi helpottaa päivän mittaan. Utu oli halukas työntekoon, teki hyvin linjoja, suoritti ne tehtävät, mitkä oli sen tasoon suoritettavissa. Uutena oppimisena, suurimpana itelle, oli seurata koiran häntää, kun esim ohjaukseen lähetin...häntä alhaalla se juoksee määrätietoisesti ja kun häntä nousee(tämä on tuttu juttu) alkaa koiralla "haku/etsintä/alkaa käyttään nenää"...erinomainen päivä oli tämä harjoitepäivä..valoi uskoa omaan tekemiseen ja tunteen, että etelleen ollaan oikeilla raiteilla mitä tulee Utun kans toimimiseen.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Peltotreeniä
Kävimme tekemässä hieman peltotreeniä porukalla. Aluksi Utu oli autossa ja kokeneemmat koirakot teki reeniänsä. Pääpaino oli walkupilla. Hommansa suoritettuaan oli myäs Utun vuoro päästä vähän jalotteleen reenin parissa. Ajatuksena oli myös sama walkup sillä erolla, että avustaja paukuttaa starttipyssyllä ja viskoo dameja ilman että Utu noutaa yhtään. Kaerina oli myös kaksi muuta koirakkoa, kokeneempaa. Alussa olimme porukassa autolla keskustelemassa kun avustaja meni jo pellolle, ammuskeli ja heitteli dameja...Utun suunta oli muu kuin ihmisryhmä...se oli jo suunnannut fokuksensa lenteleviin dameihin. Siinä vaiheessa se muutaman kerran piipasi, josta jouduin komentaan ja katkasemaan sen fokuksen hieman korjaten sivullepaikkaa ja suuntaa. Lähdimme siitä sitten hetken päästä linjassa käveleen walkuppia. Utulla meinas olla kauhee kiire...piti väliin psähtyä...ottaa taka-askelia , pyörähtää koiraa päin ym...vähän pää vei eellä ja fokus muualla kuin minussa...aika-ajoin paukahteli ja dameja lensi. Kohdalle sattuessa istutin koiran ja otin itse damin ylös ja matka jatkui. Jokseenkin sutjakkaasti se meni sitten myöhemmin...pariin otteeseen myös matkalla ku pysähyimme, Utu päästi ääntä josta annoin vlittömän palautteen. Yhtenä harjotteena oli myös että avustaja meni selkämme taakse, siis eri suuntaan ku mitä met kävelimme. Sitten hän ampui ja meidän piti kääntyä koiran kanssa siihen suuntaan ja hän heitti damin. Utu oli aluss apihalla ku lumiukko. Sillä painoi alkuperäiseen kulkusuuntaan heitettyjä dameja päässä, eli fokus paukauksen suunnasta ja heitetystä damista kääntyi muualle...uusia juttuja sille, hyvä reeeni tuokin...
Sit jatkoimme takasi autolle päin koirien kanssa. Nytten otettiin matkaan, että ympärillä olevat koirakot noutaa, muttei Utu. Kuitenkin annoin yhessä välissä Utun hakia dami ja se nosti selkeesti koriasssa kierroksia. Tämän jälkeen vieruskaverin narttu haki damin ja kas..Utu irtosikin koiran palauttaessa ja nappas nartulta damin suusta...oujeah. Utulle oli liikaa se että naapurit haki ja hän ei saanut...eli naapurin hakuhommelit liian kova pala viel Utulle...noh, näitäkin tulee reenata jotta oppii että muutkin hakee kuin se. Tämän jälkeen tehtiin usea peräkkäin ja koirakot haki yhteensä 6 damia, Utu ei yhtään. Johan alkoi vähän laskeen täpinöitään...nyttenki piti kuitenkin pariin otteeseen antaa palaute, ku meinas piipahella, kun ei se saanutkaan vaan muut haki. Tein jopa niin että hain ite pariin kertaan ja Utu ei hakenut sillonkaan.
Loppusilaukseksi pyysin heitteleen dameja rivistön eteen, josta sitten kävelimme yli..Matkalla otin lopussa kaksi damia ite. Koira sai vain jäähä paikoilleen oottamaan. Ihan loppuviimein, kun walkuppi ohi, teki yksi koirakko pari markkeerausta. Utu oli ku hellan koukku, jännittynyt ja valmis jokkaiseen heittoon lähteen hakuun. Se ei selvästikkään ossaa viel käsittää, miksi muut hakee, se ei saa. Nyttenkin korjasin ku kerran piipahti. Pyysin viel tämänkin tilanteen jälkeen ohjaajan heitteleen dameja ympärillemme. Ensimmäisen Utu ajatuksissaan oli nappaavinaan, vaik se lensi usean metrin päähän meistä . Eli goku soli taas markkien jälkeen taas kova, jotta tollaset alasajot tekee meille hyvää. Loppuheitoissa, joista muutama lensi jopa sne jalkoihin, Utu ei kauheesti reagoinut...uusi juttu toi walkup, toiset koria hakee(viel liian kova paikka) ja ite ei pääse ku yhen hakeen, ottaa nuorelle koville. Sen kesti hyvin että naapurikoirakoitten ohjaajat haki damit, mutta että toinen koira pääsi, nostaa kiekkoja viel kovin.
Ajatuksena on että seukki reenailukerroilla jäämme aluksi hieman kauemmas kahteleen ku tapahtuu, siirtyen pikku hiljaa lähemmäksi. Myöskin tuollainen walkup, jossa ei nouda ku ihmiset on hyvä reeni. Utu tarvitsee viel pajon tollasia jotta oppii, ettei jokaista heitettyä haeta ja että muutkin hakee kuin se. Hyv reeni kaikenkaikkiaan..paljon oppia, paljon uusia asioita, uusia ärsykkeitä...teki hyvää nähä missä mennään...
Ensivkloppuna sit ALO WT...lähemme kahtoon miten siel menee...onko koira etelleen hellankoukku ja meneekö koe ihan reeninä, koska ajatus se on ottaa sellasena..en laita hakeen jos koiran olemus ei miellytä...ite olen mielialapalkkaaja...en näe tarpeelliseksi päästää koiraa liian kuumana noutoon, koska se ei mielestäni palvele koiraa....
Summasummarum:
Talven aikana pitää kiinnittää enempi tuohon seuraamiseen huomiota ja ottaa damiheittoja matkaan, ärsykkeiksi. Istten pysäytyksen yhteydessä oleva istuminen unohtuu, kun fokus niin vahva muualla...paljon pieniä asioita tullee tuollaisista reeneistä ilmi...toiseksi..pittää antaa myös koiralle aikaa kasvaa...moni asia korjaantuu myöskin kokemuksen tuoman tiedon kautta...tukireenejä kuitenkin voi tehä yksikseenkin ja on suotavaa...myöskin yhteireenit ja siinä tulevat häiriöt, niitä täytyy saaja jotenki riivittyä kasaan, etttä tullee tutummaksi...
Kävimme tekemässä hieman peltotreeniä porukalla. Aluksi Utu oli autossa ja kokeneemmat koirakot teki reeniänsä. Pääpaino oli walkupilla. Hommansa suoritettuaan oli myäs Utun vuoro päästä vähän jalotteleen reenin parissa. Ajatuksena oli myös sama walkup sillä erolla, että avustaja paukuttaa starttipyssyllä ja viskoo dameja ilman että Utu noutaa yhtään. Kaerina oli myös kaksi muuta koirakkoa, kokeneempaa. Alussa olimme porukassa autolla keskustelemassa kun avustaja meni jo pellolle, ammuskeli ja heitteli dameja...Utun suunta oli muu kuin ihmisryhmä...se oli jo suunnannut fokuksensa lenteleviin dameihin. Siinä vaiheessa se muutaman kerran piipasi, josta jouduin komentaan ja katkasemaan sen fokuksen hieman korjaten sivullepaikkaa ja suuntaa. Lähdimme siitä sitten hetken päästä linjassa käveleen walkuppia. Utulla meinas olla kauhee kiire...piti väliin psähtyä...ottaa taka-askelia , pyörähtää koiraa päin ym...vähän pää vei eellä ja fokus muualla kuin minussa...aika-ajoin paukahteli ja dameja lensi. Kohdalle sattuessa istutin koiran ja otin itse damin ylös ja matka jatkui. Jokseenkin sutjakkaasti se meni sitten myöhemmin...pariin otteeseen myös matkalla ku pysähyimme, Utu päästi ääntä josta annoin vlittömän palautteen. Yhtenä harjotteena oli myös että avustaja meni selkämme taakse, siis eri suuntaan ku mitä met kävelimme. Sitten hän ampui ja meidän piti kääntyä koiran kanssa siihen suuntaan ja hän heitti damin. Utu oli aluss apihalla ku lumiukko. Sillä painoi alkuperäiseen kulkusuuntaan heitettyjä dameja päässä, eli fokus paukauksen suunnasta ja heitetystä damista kääntyi muualle...uusia juttuja sille, hyvä reeeni tuokin...
Sit jatkoimme takasi autolle päin koirien kanssa. Nytten otettiin matkaan, että ympärillä olevat koirakot noutaa, muttei Utu. Kuitenkin annoin yhessä välissä Utun hakia dami ja se nosti selkeesti koriasssa kierroksia. Tämän jälkeen vieruskaverin narttu haki damin ja kas..Utu irtosikin koiran palauttaessa ja nappas nartulta damin suusta...oujeah. Utulle oli liikaa se että naapurit haki ja hän ei saanut...eli naapurin hakuhommelit liian kova pala viel Utulle...noh, näitäkin tulee reenata jotta oppii että muutkin hakee kuin se. Tämän jälkeen tehtiin usea peräkkäin ja koirakot haki yhteensä 6 damia, Utu ei yhtään. Johan alkoi vähän laskeen täpinöitään...nyttenki piti kuitenkin pariin otteeseen antaa palaute, ku meinas piipahella, kun ei se saanutkaan vaan muut haki. Tein jopa niin että hain ite pariin kertaan ja Utu ei hakenut sillonkaan.
Loppusilaukseksi pyysin heitteleen dameja rivistön eteen, josta sitten kävelimme yli..Matkalla otin lopussa kaksi damia ite. Koira sai vain jäähä paikoilleen oottamaan. Ihan loppuviimein, kun walkuppi ohi, teki yksi koirakko pari markkeerausta. Utu oli ku hellan koukku, jännittynyt ja valmis jokkaiseen heittoon lähteen hakuun. Se ei selvästikkään ossaa viel käsittää, miksi muut hakee, se ei saa. Nyttenkin korjasin ku kerran piipahti. Pyysin viel tämänkin tilanteen jälkeen ohjaajan heitteleen dameja ympärillemme. Ensimmäisen Utu ajatuksissaan oli nappaavinaan, vaik se lensi usean metrin päähän meistä . Eli goku soli taas markkien jälkeen taas kova, jotta tollaset alasajot tekee meille hyvää. Loppuheitoissa, joista muutama lensi jopa sne jalkoihin, Utu ei kauheesti reagoinut...uusi juttu toi walkup, toiset koria hakee(viel liian kova paikka) ja ite ei pääse ku yhen hakeen, ottaa nuorelle koville. Sen kesti hyvin että naapurikoirakoitten ohjaajat haki damit, mutta että toinen koira pääsi, nostaa kiekkoja viel kovin.
Ajatuksena on että seukki reenailukerroilla jäämme aluksi hieman kauemmas kahteleen ku tapahtuu, siirtyen pikku hiljaa lähemmäksi. Myöskin tuollainen walkup, jossa ei nouda ku ihmiset on hyvä reeni. Utu tarvitsee viel pajon tollasia jotta oppii, ettei jokaista heitettyä haeta ja että muutkin hakee kuin se. Hyv reeni kaikenkaikkiaan..paljon oppia, paljon uusia asioita, uusia ärsykkeitä...teki hyvää nähä missä mennään...
Ensivkloppuna sit ALO WT...lähemme kahtoon miten siel menee...onko koira etelleen hellankoukku ja meneekö koe ihan reeninä, koska ajatus se on ottaa sellasena..en laita hakeen jos koiran olemus ei miellytä...ite olen mielialapalkkaaja...en näe tarpeelliseksi päästää koiraa liian kuumana noutoon, koska se ei mielestäni palvele koiraa....
Summasummarum:
Talven aikana pitää kiinnittää enempi tuohon seuraamiseen huomiota ja ottaa damiheittoja matkaan, ärsykkeiksi. Istten pysäytyksen yhteydessä oleva istuminen unohtuu, kun fokus niin vahva muualla...paljon pieniä asioita tullee tuollaisista reeneistä ilmi...toiseksi..pittää antaa myös koiralle aikaa kasvaa...moni asia korjaantuu myöskin kokemuksen tuoman tiedon kautta...tukireenejä kuitenkin voi tehä yksikseenkin ja on suotavaa...myöskin yhteireenit ja siinä tulevat häiriöt, niitä täytyy saaja jotenki riivittyä kasaan, etttä tullee tutummaksi...
maanantai 28. syyskuuta 2015
Raanakkojahtia 28.9
Käytiin Utun kans kahteleen raanakkoja, jotka oli jäänyt pari päivää aiemmin korkean veden takia hukkaan...vesi oli laskenut kovasti...alussa löysimme pari lintua, jotka oli haukka tappanut...höyheniä valtoimenaan...ajattelin jo että ei niitä ennää ole, mutta Utupa kaivoikin actionia...video kertoo kaiken...noutaja on noutaja kun se on elementissään...valitkaa HD laatu, näkyy paremmin...
Käytiin Utun kans kahteleen raanakkoja, jotka oli jäänyt pari päivää aiemmin korkean veden takia hukkaan...vesi oli laskenut kovasti...alussa löysimme pari lintua, jotka oli haukka tappanut...höyheniä valtoimenaan...ajattelin jo että ei niitä ennää ole, mutta Utupa kaivoikin actionia...video kertoo kaiken...noutaja on noutaja kun se on elementissään...valitkaa HD laatu, näkyy paremmin...
27.9 ALO KOE LIMINKA
TUli käytyä Utun kanssa kokeessa Limingassa. Tornion kokeen aikana, Utulla oli viel köhää, mikälie lunssa, joka sitten juurikin kokeitten alla loppu. Noh, Liminkaan tuli peruutuspaikkoja, jonne sitten ilmottauduttiin. Aamulla lähettiin posottaan kohti Liminkaan. Etellisenä päivänä kävin pojan kanssa tekeen muutaman harjotteen pellolla, jossa oli matkassa myös haulikko, jotta sais jotaki harjotusta kahteen viikkoon ennen koetta. Noh, heräsin kuuen maissa ja olin jo seittemän nurkilla matkalla kohti Oulua. Perillä oli siinä 9 nurkilla. Siinäpä oli sitten outtelemista, koska oma startti oli iltapäiväryhmässä viimeisenä...mikäs siinä oli outellessa...seurailin sekä AVOn että ALOn kokeita, suoritteita.
ALO koe oli erään mökkiläisen "pihapiireissä"...mahtava vesilampareikko hetteineen. Magian olonen paikka, ollappa itelläki tollanen maasto ja vesistö omistuksessa, kuten mökkiläisellä oli,,,onnittelut hälle.
Koirakoita oli ilmottautunut 14. Aamupäiväryhmä suoriutui urakastaan melko rivakasti, joten meidän vuoromme koitti siinä 2 maissa päivällä. ennen koepaikalle siirtymistä olin pitkin päivää käyttänyt Utua juoksentelemassa . Viimesellä ulkoilulla otin damin matkaan, tein yhen ohjauksen ja pari luovutusta...siinä kaikki. Koira sit naruun ja siirtyminen kohti koealuetta. Ennen aluetta, oli laitettu naru kävelypolyn poikki, jonka takaa tuli immeinen vuorollaan hakeen koirakon sinne. Met olimma nro 13 kanssa samaan aikaan siel. Kiva oli nähä Utusta kun paukaus alueelta kuului, nousi korvat hörölle ja "kiimainen" katse oli suunnattu äänen suuntaan. Koira vaikutti hienosti skarpilta.
Etellisen koirakon tehdessä hakua, tuli immeinen hakeen meitä lähemmäs koealuetta. Siel oli toinen kreppinaru eempänä, jonka takana ootimme etellisen koirakon hakuruudulta poistumista. Ei siinä mitään, meidän vuoro tuli. Tuomari Juha Tenhunen tuli kätteleen meidät, kyseli et onko kokeesta kysyttävää, olinhan koetta seurannut jo aamusta asti...eipä siinä mittään ihmeellistä ollut, olimme valmiita. Tuomari pyysi ottamaan naru koiralta pois ja seurauksen alle...tein työtä käskettyä. Utu oli aika kiihyksissä, tiesi mitä kohta tapahtuisi. Ite käytin hyvän ajan siinä vierellä istumiseen, ennenkuin otin koiran seurantaan. Edessä oli ensimmäisenä ohjaus:
TUli käytyä Utun kanssa kokeessa Limingassa. Tornion kokeen aikana, Utulla oli viel köhää, mikälie lunssa, joka sitten juurikin kokeitten alla loppu. Noh, Liminkaan tuli peruutuspaikkoja, jonne sitten ilmottauduttiin. Aamulla lähettiin posottaan kohti Liminkaan. Etellisenä päivänä kävin pojan kanssa tekeen muutaman harjotteen pellolla, jossa oli matkassa myös haulikko, jotta sais jotaki harjotusta kahteen viikkoon ennen koetta. Noh, heräsin kuuen maissa ja olin jo seittemän nurkilla matkalla kohti Oulua. Perillä oli siinä 9 nurkilla. Siinäpä oli sitten outtelemista, koska oma startti oli iltapäiväryhmässä viimeisenä...mikäs siinä oli outellessa...seurailin sekä AVOn että ALOn kokeita, suoritteita.
ALO koe oli erään mökkiläisen "pihapiireissä"...mahtava vesilampareikko hetteineen. Magian olonen paikka, ollappa itelläki tollanen maasto ja vesistö omistuksessa, kuten mökkiläisellä oli,,,onnittelut hälle.
Koirakoita oli ilmottautunut 14. Aamupäiväryhmä suoriutui urakastaan melko rivakasti, joten meidän vuoromme koitti siinä 2 maissa päivällä. ennen koepaikalle siirtymistä olin pitkin päivää käyttänyt Utua juoksentelemassa . Viimesellä ulkoilulla otin damin matkaan, tein yhen ohjauksen ja pari luovutusta...siinä kaikki. Koira sit naruun ja siirtyminen kohti koealuetta. Ennen aluetta, oli laitettu naru kävelypolyn poikki, jonka takaa tuli immeinen vuorollaan hakeen koirakon sinne. Met olimma nro 13 kanssa samaan aikaan siel. Kiva oli nähä Utusta kun paukaus alueelta kuului, nousi korvat hörölle ja "kiimainen" katse oli suunnattu äänen suuntaan. Koira vaikutti hienosti skarpilta.
Etellisen koirakon tehdessä hakua, tuli immeinen hakeen meitä lähemmäs koealuetta. Siel oli toinen kreppinaru eempänä, jonka takana ootimme etellisen koirakon hakuruudulta poistumista. Ei siinä mitään, meidän vuoro tuli. Tuomari Juha Tenhunen tuli kätteleen meidät, kyseli et onko kokeesta kysyttävää, olinhan koetta seurannut jo aamusta asti...eipä siinä mittään ihmeellistä ollut, olimme valmiita. Tuomari pyysi ottamaan naru koiralta pois ja seurauksen alle...tein työtä käskettyä. Utu oli aika kiihyksissä, tiesi mitä kohta tapahtuisi. Ite käytin hyvän ajan siinä vierellä istumiseen, ennenkuin otin koiran seurantaan. Edessä oli ensimmäisenä ohjaus:
Yllä olevassa kuvassa on lähetyspaikka rannalla. Ohjaus tapahtui avoveteen, kahen saarekkeen välissä oleva heinätupsu, johon oli viety sorsa. Ampuminen , motivointi, tapahtui meidän siirtyessä kohti lähetyspaikkaa, koira seuraten. Laukauksen aikana Utu vain hieman säpsähti, pamaus skarppasi Utua selkeesti. Tuomari näytti lähetyskohan, ilmotti suunnan ja aloimme töihin. Siirryin seurauksesta vesirajaan, Utu seisten...Utu oikein ootti toimintaa, pari kertaa otti askeleen eteen, juri oikeaan suuntaan. Käsi koiran eteen ohjaukseen ja käsky eteen. Utu ampas samantien vauhilla kohti oikeaa suuntaa, pitäen sen koko matkan, eli linjaa ei tarvinnu kertaakaan korjata...lähestyttyä heinikkotupsua, kävi ilmeisesti tuulahus siitä, Utu hieman korjasi suuntaa ja meni tupsun luokse ja lintu suuhun. Alottelijan tuuria...eipä tossa kauheesti tarvinnu ohjailla kun koira linjan otti, s emeni ku juna suoraan, Hienoa sinänsä. Käänsin selän kun koira oli läestymässä rantaa...Utu kiersi eteeni luovutti...ite vähän tumpeloin ja lintu tipahti maahan...hieman hätäinen olin, mutta niin oli koirakin.
Tämän jälkeen oli vuorossa markkeeraus, tuplamarkkeeraus:
Tähän markkeeraukseen oli ohjauspaikalta kymmenisen metrin siirtymä. Käytin jälleen aikaa, jotta sain koiran sivulle istumaan ja hieman rauhottumaan.. Utu kävi aika kierroksilla...siitä seurauksen kautta siirryimme lähetyskohtaan, josta yllä oleva kuva on.Immeinen, joka seisoo, hänen takanaan kauempana oikealla on vene , josta tuli ensimmäisen laukauksne jälkeen heitto oikealle saaren oikeaan yläkulmaan veteen...toinen laukaus ja etualan immeinen heitti riistan vasemmalle saaren kärkeen avoveteen. Kauempi lintu oli sorsa, etualan lintu lokki. Utu hilas paukausten aikana peppua maassa 30cm, sen verta kiekat päällä. TUomari antoi luvan ja koira ampas suoraan kohti avo veen lokkia, joka oli lähempänä...koira ui linnulle...5m ennen lintua kuului kerran pari isompaa vingahdusta"...lokki suuhun ja kohti rantaa...hieno luovutus...tämän jälkeen koira sivulle ja seuraavalle linnulle...kätin jälleen aikaa, jotta koira rauhottuisi ja keskittyisi...laitoin koiran matkaan,...se ui saareen uuelleen, mutta pari keskisaaren haistelua lukuunottamatta, Utu jumittui saaren vasempaan heinikkoon ja alkoi sieltä etsiin...ts jälkimmäinen markkeeraus painoi mielessä ja koira unohti tystin sen sorsaheiton...sanoin tuomarille, että ei ole muistikuvaa sorsasta...hetken tuomari antoi koiran melskata ja käski kutttua koiran pois...hienosti se sieltä tulikin...
Tämän jälkeen oli vuorossa hakuruutu. SSinne siirryttiin seurauksen kautta. Koiran palatessa markilta, otin jälleen aikaa ja asetin koiran sivulle,,,hieman ootellen , ja lähimme kohti hakuruuta. Matkalla siellä tuli motivaatio laukaus...koira pysyi hyvin seuraamisen alla. Hakualeen ja lampareen välissä oli kova "patopenger", jonka vasemmalla puolen oli hetteinen ja märkä kaislikko/mätäs/heinäalue...siel oli sekä variksia, mutta pääasiallisesti tavia ja sorsia. Laitoin Utun matkaan..se juoksi patopohjaa eteenpäin, sai jonku vainun vasemmalta hetteiköstä ja tuli heinäsorsa suussa. Aina lähetysten välissä otin koiran sivulle istumaan, joskin se teki töitä...kiekat etelleen kovana ja oli vaikeeta istua, mutta pyrin sen tekeen kuite ja teinki. Uuelleen lähetykseen, mutta tällä kertaa laitoin suoraan vasemmale viistoon kohti hetteikköä...siellä se melskas, palas vääräle alueelle taakse, mutta korjas ittensä kohta takas oikealle...kaivoi hetken ja tuli tavi suussa. Uusiksi homma ja sama suunta...kolmantena löytyi varis. Tämän jälkeen lähetin koiran matkaan pengertä pitkin...se meni puoleen väliin ja meni hetteikölle taas...mutta ei edenny tarpeeksi pitkälle vaan vanhat hajut veti sitä taas lähemmäs meitä...siel melskattuaan se ajatui taaksemme väärälle alueelle, josta kuttuin pois ja suuntaisn taas kohti patopohjaa... Sama jutu...vanhat riistat painoi koiraa vieläkin. Tuomari sanoi et ota koira pois ja lähetä se viel eteen patopohjalle...nyt sitten käytin kunnolla aikaa että koira oli sivulla...ottatin tovin ja annoin etsi käskyn...koira singahti patopohjaa pitkin etäämmälle ku aiemmin...sen jälkeen se meni hetteikölle ja, noin...Kaikki riistat markkeerauksista+hauista tuli sievästi käteen, riistan käsittely mainiota. TUomari pyysi kytkemään koiran...kehuin ja villitin sitä...halu olis ollu vieläkin lähtiä töihin.
Tuomarin puhuttelussa ei tullut mitään erikoista...palaute ohjauksesta oli mainio, markkeerauksen se toi hyvin, mutta unohti toisen...haku oli innokasta ja riistan käsittely hyvää. Hallintakin oli myöskin hallittua ja hyvää.
Kyselin tuomarilta, etttä mites ukko suoritui. Sanoi, että turhaan vatuloin koirani kanssa, kun se palauttaa riistaa , niin haussa pyydän vierelle sivulle istumaan..voisin laittaa seisonnalta se jo hakuun, kun se on kuite fokusoitunun sinne...hyvä huomio, häätyy testata...kysyimpähän et saajaanko met jokin pakinto, ja sanoi et kyllä niin käy...kiitin tuomaria ja lähdimme lompsiin pois...kovasti saimme kehuja, nuroi koira, toimii jo noin hyvin..syystäkin olin lpeä suorituksesta...kakkosmarkkeerauksesta melkein jo tiesin, että se ei tule ylös se toinen..Utu ei ole viel hyvä markkeeraaja, ja muisti ei viel toimi...eli mitään yllätyksiä siis ei ollut. Ohjau soli kysymysmerkki, koska suoraan sokkoja en ollut tehny aiemmin...mutta turhaa pelätä enää..ainakin se nyt meni hyvin..
Ajelimme koepaikalle ja siel kattelimme AVO kokeen loppuun. Koitti aika, että jaettiin tulokset.
Näpsänakkelin HeikunKeiku, Utu, ohjaaja Markus Kinnunen
AVO2..
Tyytyväinen olen koiraan ja meidän yhteistyötön...saatiin oikeutettu tulos...koira oli hyvä niissä, mitä se suoritti. Täydellinen onnistuminen kuitenkin. Hyä met.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Utulla jää nyt tämän syksyn osalta ALO kokeissa käynti...juuri olis viikonloppuna koe, mutta jostaki saanut ilmeisesti kennelyskää, köhä jatkunut nyt 3 pv...joten se vesitti sit koemahollisuuden...noh, ensivuonna sit uuet yrityksen. Ollaankin sittne keskitytty noutoa tukeviin harjotteisiin...eli olen alkanut ruokakupilla harjotteleen käsiohjausta sivulle...vähän rasittaavaa tekemistä koiralle, mutta kuitenkin kehittävää, eikä kestä kauaa...
perjantai 11. syyskuuta 2015
11.9
10.9 mettiltä saapuessamme kiinnitin huomion Utuun, joka alkoi hieman illasta köhiskellä...yskintä, köhinä päättyi ja jatkuu etelleen, liman "oksentamiseen"...olettamuksena on, että utu on jostakin saanu kennelyskän, jota Tornion alueella kuulema liikkeellä...jos se on sitä, niin ALO koe eilun viikon päästä jääpi vliin ja siirtyypi ensi kesään...aika nättää, mitä se on tuo köhinä Utulla...riehuessa yskähtelee, muuten pirtee, innokas ja ruoka maistuu...kyseisestä videosta tilanne on rauhottunut, eli ei saman apasta yhtä mahotonta yskintää ole tänään ollu kun vertaa eiliseen iltaan (10.9)
10.9 mettiltä saapuessamme kiinnitin huomion Utuun, joka alkoi hieman illasta köhiskellä...yskintä, köhinä päättyi ja jatkuu etelleen, liman "oksentamiseen"...olettamuksena on, että utu on jostakin saanu kennelyskän, jota Tornion alueella kuulema liikkeellä...jos se on sitä, niin ALO koe eilun viikon päästä jääpi vliin ja siirtyypi ensi kesään...aika nättää, mitä se on tuo köhinä Utulla...riehuessa yskähtelee, muuten pirtee, innokas ja ruoka maistuu...kyseisestä videosta tilanne on rauhottunut, eli ei saman apasta yhtä mahotonta yskintää ole tänään ollu kun vertaa eiliseen iltaan (10.9)
10.9
Syksy on edennyt syyskuulle. Tässä elokuun lopulta ku viimeksi olen tätä päivittänyt, olemme tehneet enempi vähempi perus treeniä koirien kanssa. Muutama iltalento sorsille myös, mutta hiljaista on ollut. Nyt ollaan tultu aikaan, jolloin mettäkanalintujen pyynti alkaa. Päivä 10.9 oli lämmin, aamusta nyt ei sentäs ollut kuin 7 astetta, mutta kirkas päivä. Suuntasin oman pojan sekä muutaman kaverin kanssa mettälle. Utu jäi kotia, sen aika koittaa myöhemmin, matkaan pääsi Rico. Kostea metsä odotti, ollaanhan nyt syyskuussa ja kosteus aamuisin on jo kova...Mettäpaikalle päästyämme, ulos astuessamme, otti Rico melkeimpä heti suunnan metsään ja kas...siitä ihan vierestä lähti lentoon teeripoikue...ei muuta kuin odottelimme hetken kamppeita laittaen päälle, jotta linnut laskeuduttuaan rauhottuisivat...kun olimme ready, suuntasin minä Ricon kanssa metsään, poikien kävellessä rattoripolkua linjassa...noh, ei aikakaan kun edestä kuului kolme laukausta.. Rico oli ajanut teeren juoksuun ja poikien eteen...lintu oli jäänyt vieläpä raanaan, eli eloon...yksi kavereista ei saanut juosten siipirikko lintua jalan kiinni...Rico syöksyi sinne perään ja nappas varmoin ottein naarasteeren suuhun, nuori poikalintu oli kyseessä. Hyvin alkoi päivä ja kanalintujahti. Reissussa meni se palttiarallaa 6 tuntia....kaikenkaikkiaan näimme 7 lintua, joista kuusi oli teeriä ja yksi pyy...muutama kyyhkykin lensi. Tilanteet linnuille jatkossa oli sellasia rääsekköitä, eli ampumamahollisuus oli heikko. Rico jaksoi hyvin kulkea koko reissun, mettässä onneksi oli viileempi...kotia päästessä lämpömittari näytti +17
Syksy on edennyt syyskuulle. Tässä elokuun lopulta ku viimeksi olen tätä päivittänyt, olemme tehneet enempi vähempi perus treeniä koirien kanssa. Muutama iltalento sorsille myös, mutta hiljaista on ollut. Nyt ollaan tultu aikaan, jolloin mettäkanalintujen pyynti alkaa. Päivä 10.9 oli lämmin, aamusta nyt ei sentäs ollut kuin 7 astetta, mutta kirkas päivä. Suuntasin oman pojan sekä muutaman kaverin kanssa mettälle. Utu jäi kotia, sen aika koittaa myöhemmin, matkaan pääsi Rico. Kostea metsä odotti, ollaanhan nyt syyskuussa ja kosteus aamuisin on jo kova...Mettäpaikalle päästyämme, ulos astuessamme, otti Rico melkeimpä heti suunnan metsään ja kas...siitä ihan vierestä lähti lentoon teeripoikue...ei muuta kuin odottelimme hetken kamppeita laittaen päälle, jotta linnut laskeuduttuaan rauhottuisivat...kun olimme ready, suuntasin minä Ricon kanssa metsään, poikien kävellessä rattoripolkua linjassa...noh, ei aikakaan kun edestä kuului kolme laukausta.. Rico oli ajanut teeren juoksuun ja poikien eteen...lintu oli jäänyt vieläpä raanaan, eli eloon...yksi kavereista ei saanut juosten siipirikko lintua jalan kiinni...Rico syöksyi sinne perään ja nappas varmoin ottein naarasteeren suuhun, nuori poikalintu oli kyseessä. Hyvin alkoi päivä ja kanalintujahti. Reissussa meni se palttiarallaa 6 tuntia....kaikenkaikkiaan näimme 7 lintua, joista kuusi oli teeriä ja yksi pyy...muutama kyyhkykin lensi. Tilanteet linnuille jatkossa oli sellasia rääsekköitä, eli ampumamahollisuus oli heikko. Rico jaksoi hyvin kulkea koko reissun, mettässä onneksi oli viileempi...kotia päästessä lämpömittari näytti +17
torstai 27. elokuuta 2015
Utu ja Rico Pukulmi 27.8.2015
Käytiin Utun ja Ricon kans Pukulmissa kahteleen raanakkoja. Aamulla sato vettä ja aamupäivästä kirkastu, sinne siis. Heinikko oli kostea, mutta keli muuten raikas, turhan lämmin viel. Koirat lonttas meneen ja oltiin kävelty se 5 min ja kyseisen videon tilanne tapahtu...hienosti toimi Utu, mut toi toinen, möhköfantti Riconiin sitä kiinnosti enempi toisten koirien kusihajut :D Matkaa jatkaessamme, lähti jostaki tavi, koirien eestä, näin laskupaikan, noh...kohta oltiin uuelleen huudeilla ja taas koira, UTU, ajoi tavin ilmaan...ammuin kahesti, sai hieman osumaa ja laskeutuva lento kohti kaislikkoa...uuelleen tavin suuntaan ja taas UTU ajoi linnun ylös...laukaus ja tavi kenttään. Merkilliseksi tilanteen teki se, että lintua ei löytynyt...kolmeen kertaan lontattiin tippumispaikka, mutta ei...vettä oli siinä kohtaan aika paljon, et liekkö jääny raanaan ja painui jonnekki, merkillistä?? Noh, kierreltiin ympäri ämpäri, palattiin joen varteen ja kas, UTU ajoi rannasta lintuja veteen...näin heti, et lentokyvyttömiä.3kpl sinikkoja...annoin koirien mennä perään...Rico teki minuutin mutkan ja tuli takas rantaan, UTU jäi lonttaseen uimasyvyyteen ainaki viieksi minuutiksi, ois ollu kauemminki, mut ite jatkoin matkaa ja koira palas rannalle...matka kun jatkui, niin kohta Utu ampas eessä häntä heiluen eteenpäin, ja kas. Yksi lintu suussa...samanlainen lentokyvytön lintu se oli...mielestäni oli saanut osumaa, joten sen paikka ei ollut enään veteen, vaan otin hengen pois...täytyy sanua että on mulla hieno koira toi UTU...Ricoa ei oikeen jaksanu kuin sillon tällön kiinnostaa linnut, ilman Utua, ei olis nuokaan tullut eräksi, kun toinen möhköfantti ei oikeen jaksa tuossa ympäristössä ja tuolla kelillä tehä töitä..Utu teki jatkuvasti pyyteettömästi, intoa puhkuen hommia, ihan luontaisesti... Rico kuseskeli siel pitkin pusikoita, innostu välil ja taas lompsi kävellen meneen :D Noh, kyl Ricosta passikoiraksi on, ja kenties mettäkanalle, mut tollanen raskas ympäristö ei vain ole sen rungolle sopeva...Utu taas siel mennä lonttas häntä heiluen, ilman käskyä, omaan tahtiin, mutta töitä luontaisesti tekien...tästä o mukava jatkaa syksyä (Y) Kommee reissu kaikenkaikkiaan...
Käytiin Utun ja Ricon kans Pukulmissa kahteleen raanakkoja. Aamulla sato vettä ja aamupäivästä kirkastu, sinne siis. Heinikko oli kostea, mutta keli muuten raikas, turhan lämmin viel. Koirat lonttas meneen ja oltiin kävelty se 5 min ja kyseisen videon tilanne tapahtu...hienosti toimi Utu, mut toi toinen, möhköfantti Riconiin sitä kiinnosti enempi toisten koirien kusihajut :D Matkaa jatkaessamme, lähti jostaki tavi, koirien eestä, näin laskupaikan, noh...kohta oltiin uuelleen huudeilla ja taas koira, UTU, ajoi tavin ilmaan...ammuin kahesti, sai hieman osumaa ja laskeutuva lento kohti kaislikkoa...uuelleen tavin suuntaan ja taas UTU ajoi linnun ylös...laukaus ja tavi kenttään. Merkilliseksi tilanteen teki se, että lintua ei löytynyt...kolmeen kertaan lontattiin tippumispaikka, mutta ei...vettä oli siinä kohtaan aika paljon, et liekkö jääny raanaan ja painui jonnekki, merkillistä?? Noh, kierreltiin ympäri ämpäri, palattiin joen varteen ja kas, UTU ajoi rannasta lintuja veteen...näin heti, et lentokyvyttömiä.3kpl sinikkoja...annoin koirien mennä perään...Rico teki minuutin mutkan ja tuli takas rantaan, UTU jäi lonttaseen uimasyvyyteen ainaki viieksi minuutiksi, ois ollu kauemminki, mut ite jatkoin matkaa ja koira palas rannalle...matka kun jatkui, niin kohta Utu ampas eessä häntä heiluen eteenpäin, ja kas. Yksi lintu suussa...samanlainen lentokyvytön lintu se oli...mielestäni oli saanut osumaa, joten sen paikka ei ollut enään veteen, vaan otin hengen pois...täytyy sanua että on mulla hieno koira toi UTU...Ricoa ei oikeen jaksanu kuin sillon tällön kiinnostaa linnut, ilman Utua, ei olis nuokaan tullut eräksi, kun toinen möhköfantti ei oikeen jaksa tuossa ympäristössä ja tuolla kelillä tehä töitä..Utu teki jatkuvasti pyyteettömästi, intoa puhkuen hommia, ihan luontaisesti... Rico kuseskeli siel pitkin pusikoita, innostu välil ja taas lompsi kävellen meneen :D Noh, kyl Ricosta passikoiraksi on, ja kenties mettäkanalle, mut tollanen raskas ympäristö ei vain ole sen rungolle sopeva...Utu taas siel mennä lonttas häntä heiluen, ilman käskyä, omaan tahtiin, mutta töitä luontaisesti tekien...tästä o mukava jatkaa syksyä (Y) Kommee reissu kaikenkaikkiaan...
sunnuntai 23. elokuuta 2015
SORSAJAHTI 20.8
Tätä päivää ollaan ootettu kuin kuuta nousevaa. Ollaan ylläpietty ruokintaa sorsille. Omat nuoret pojat pääsee ampumaan turvallisia ja ennenkaikkea, saavat mahollisuuden saada omaa saalista. Veneellä ollaan kuskattu usea sata kiloa ohraa lättänokille ruuaksi. Muutama päivä ennen alotusta, vesi kävi aika matalalla, eka kertaa koko kesänä, ollut plussalla kuulmma 3kk putkeen. Sorsilla alkaa oleen levottomat olot aina ennen jahin alkua, luonnostaan ja niihän se kävi, että osa linnuista, jokka käyny ruokinnalla, lähtivät hyväkuntoisina ja ravittuina muutolle,hyvä niin. Noh, kaikesta huoolimatta, ei net kaikki olleet muuttokunnossa, vaan kyl sinne jäi viel mokoma lintuja alotukseenkin.
Heräsin 20.8 aamulla jo kuuen jälkeen, ei nukuttanut yhtään, mokoma. Vanhin pojista oli mennyt jo yöksi etellisenä päivänä. Kelit oli luppaillu kohilleen, +20 ja aika tuuletonta. Niihän se aamu valkenikin, pilvettömänä...autoon oltiin pakattu kamat jo osittain etellisenä iltana. Vein yöpyjät veneellä sinne ja kuvattiin lintujen poistumista ruokinnalta...olihan siel muutama...
Tätä päivää ollaan ootettu kuin kuuta nousevaa. Ollaan ylläpietty ruokintaa sorsille. Omat nuoret pojat pääsee ampumaan turvallisia ja ennenkaikkea, saavat mahollisuuden saada omaa saalista. Veneellä ollaan kuskattu usea sata kiloa ohraa lättänokille ruuaksi. Muutama päivä ennen alotusta, vesi kävi aika matalalla, eka kertaa koko kesänä, ollut plussalla kuulmma 3kk putkeen. Sorsilla alkaa oleen levottomat olot aina ennen jahin alkua, luonnostaan ja niihän se kävi, että osa linnuista, jokka käyny ruokinnalla, lähtivät hyväkuntoisina ja ravittuina muutolle,hyvä niin. Noh, kaikesta huoolimatta, ei net kaikki olleet muuttokunnossa, vaan kyl sinne jäi viel mokoma lintuja alotukseenkin.
Heräsin 20.8 aamulla jo kuuen jälkeen, ei nukuttanut yhtään, mokoma. Vanhin pojista oli mennyt jo yöksi etellisenä päivänä. Kelit oli luppaillu kohilleen, +20 ja aika tuuletonta. Niihän se aamu valkenikin, pilvettömänä...autoon oltiin pakattu kamat jo osittain etellisenä iltana. Vein yöpyjät veneellä sinne ja kuvattiin lintujen poistumista ruokinnalta...olihan siel muutama...
Aamusta kylmälaukkuun eväät, kaupan kautta lisätarpeet ja nokka kohti jahtipaikkaa. Ajatuksena oli, kuten teinkin, otin vanhemman koiran Ricon alotukseen ja tarkotus hakia Utu sinne sit myöhemmin. Mettästäjiä paikalle oli tulossa minun ja kahen poikani lisäksi veli ja hänen poikansa sekä pari muuta jahtiporukkaan kuuluvaa...kaikenkaikkiaan 6 pyssyniekkaa.
Kun kello lähesty 12 siirryimme passikojuihin...aurinko paistoi ja oltiin ihan T paidoilla koko sakki...alotus oli ja meni...lintuja näkyi hyvin vähän, laukauksia kuului sieltä täältä. Eka paikka siunaantuin veljenpojhalle, kun pari telkkää uskaltautui lähelle..mut ei saanut alas...siinäpä oli tilanteet ekaan tuntiin, jonka jälkeen sirryimme kahville...tiesimme, että ilta kun koittaa, on meidän hetkemme...
Lasse keittää kahvia, huomatkaa kahvipussi
Siinä kahvia keitellessämme, käytiin aika-ajoin kahtomassa olisko lintuja lennelly passipaikalle, ja niihän siinä ruukaa käyä. Taviparvi sekä isompi haapanaparvi oli siel syömässä sulassa sovussa kaaveiden kanssa...noh, siinäpä syökööt, kyl met kerkiemme myöhemminki passamaan. Siinä kahvitellessa, tuli erävalvoja piipahtaan tarkistamassa luvat, moitteita ei tullut, tarjosimmepa viel kahvit pikkuleivän kera ja turisimme mukavia. Siinä istuskellessamme, lähti innokkaimmat passiin...jonnin ajan päästä kuului muutama laukaus ja ekat linnut tuli alas, kaksi telkkää. Kuului huutelua"Rico", joka oli matkasa...kiiruhdin sinne kaveriksi...noh, siel se Rico tolskas veessä ja HAUKKUI...niimpä...raana telkkä räpisteli veessä ja Rico paukutti menemään kuin ajokoira...en saanut mitenkään koiraa ottamaan lintua suuhun,... muutakuin hakea itte pois...viskoin sitä sitten ees taas ja lopulta otti suuhun, joskin näki, että vähän oli "pelkoa" takana...Rico joskus saanu lokilta selkään ja istuu kovassa se pelko. Noh, mulla meni hermot ja samantien soitin eukolle, että tulleepi hakeen Ricon kotia ja Utu tilalle..mie en jaksanu kahtoa koiraa joka haukkuu riistalle eikä ota suuhun...sieltähän se Utu sit tuli onnessaan ja pääsikin tavanomasta aikasemmin jahtiin kanssamme. Iltapäivästä velipoikakin saapui jahtiin ja porukka oli kasassa.
Myöhemmin pojat saivat myös yhen tavin saaliiksi, joskin siihen ei tarvinnut koiraa avuksi. Velipojan mukana tuli hänen seisojansa Rolle Utun kaveriksi.
Kun kello läheteleli 20.00 siirryimme koko joukolla passeihin..olimme jutustelleet siinä alkuillaan ja syöpötelleet...tarkotuksena oli paistaa sorsaa, mutta ei yhestä telkästä ja tavista ollut porukalle, joten oli tyytyminen makkaraan. ...ei tarvinnut kauaa istuksella illalla passissa kun alkoi tapahtumaan...aamlla pakoilleet sorsat alkoi valumaan ruokinnalle tasaseen tahtiin...pudotuksia tuli mutta myöskin huteja, joka palveli erittäin hyvin Utua...se yllätti olemuksellaan minut täysin. Se istui kypsästi passissa minun kanssa, narussa, mutta rauhallisesti...se tarkkaili lentäviä lintuja ja markkeerasi pudotukset...se sai noutaa aika-ajoin helppoja noutoja, vaikeimmat otti sitten velipoja seisoja, Rolle. Hieno tapahtuma oli kun ammuttiin alas heinäsorsa. Utu merkkasi sen ja lähti luvasta noutamaan...mut kun pääsi linnun viereen se sukelsi...Utu teki työtä siinä ja näki et josaki kävi pien räpellys...se ui kohteeseen ja kävi uppelossa, mut tuli ilman sorsaa pinnalle..kohta se teki uuelleen, painuen ite ihan kokonaan veen alle ja kas nousi sorsa suussa sieltä...vähän oli mahtava fiilis...muutaman tuplapuotuksen se sai, joista toinen unohtu molemmilla kerralla tuodessa toista pois...sain tehtyä myös kaksi ohjausta, joskin lyhyttä, mutta onnistunutta...Loppuyöstä Utu alkoi väsyyn ja annoin enempi tilaa vanhemmalle seisojalle, joka hoiteli sit haastavat ja pitemmän uinnit...saalista tuli kelvollisesti, ilta oli komia ja kirkas...Kellon ollessa puol 12 yöllä löimme hanskat tiskiin ja poistuimme jahtipaikalta jokkainen omiin suuntiinsa. ...ainoastaan velipojan poika sekä oma poika jäivät viel toiseksi yöksi telttailemaan jahtipaikalle. Autolla jaoimme saaliit ja kotiin tullessamme, odotti täkkälihojen poistaminen...
21.8
Hyvin nukutun yön jälkeen, aamupäivällä suuntasimme Utun kanssa uuelleen kohti jahtipaikkaa. Pojat oli aamulennolla ampuneet 6 lintua nurin, jokkaisen löytäen ja veneellä pois hakien. Suuntasimme nuoremman poikani ja Utun kanssa rantoja kahlaileen.
Heti ensalkuun kun pääsimme matkaan, näin Utusta, että nyt oli hajuja...oli isompi oja keskellä heinikkoa, jossa kovin vettä, ...heinikossakin oli kovin...sieltä sit Utu sai hajun jostakin sorsalinnusta...pojalla oli haulikko, joten ite vain seurasin ja tarkkailin Utun toimintaa että pojan aseen käsittelyä. Hieno oli seurata kun vesikorte vain kaatui sorsan eessä, jossa sorsa ui pinnalla karkuun, mutta antamatta mahollisuutta lopetuslaukaukseen korkean veen ja kortteikon takia...ei pystynyt summassa ampua.ainoo merkki oli siis linnusta sen eessä heiluva kortteikko, josta näki missä suunnaölla lintu ui....noh, lintu vei voiton, se sukelsi ja suuntana sillä oli mikälie...ei saatu kaivettua lintua ylös vaikka kui melskasimme...päätimme jatkaa matkaa...
Eessäppäin Utu sai jälleen käryä...hieno oli nähä ku häntä vispasi heinikossa ja koira teki hypyn ja jäi paikoilleen ihmettelemään...lintu sukelsi...näin kauempaa, mihin se nousi ja näytin pojalle suunnan...matkaa oli n.10m...kehotin ampumaan päähän, jottei lintu mene rikki...poika teki työtä käskettyä...laukauksen jälkeen lintu alkoi räpiköimään hullusti...Utu tuli paikalle ja yritti sekamelskan seasta ottaa lintua suuhun, mut räpimä oli niin valitaisa että vasta kun se hiljeni, Utu otti linnun suuhun ja toi minulle...heinuri, nuori, joka ei kyennyt lentämään...valitettavati näitäkin näemmä viel oli, mutta minkäs teet..lintu toimii kuin raanakko lintu ja veestä sitä on vaikee nähä, kumpi se on...
Jatkoimme matkaa ja uuelleen sama tilanne...tällä kertaa sorsa sukelsi Utun eestä kauemma ja nousi, poika ampui ja Utu nouti...samanlainen lintu, joka nippa nappa osasi lentää...toinen valitetttava tapaus...jatkoimme matkaa ja väliin tuli yksi lintu(jäi epäselväksi mikä), joka jallitti sekä ukkoja että koiraa...on net viisaita,,,vain pää jää veden pinnalle, mihin nousevat kaislojen ja heinikoiden sekaan...vaikee havatta että koiran haistaa...matkaa jatkaessamme, Utu katosi maanpuolelle...se oli hetken poissa ja kas, se palasi haapana suussa, ihan elävän kanssa...oli lintu noussut syvemmälle maalle, josta Utu sen poimi ylös HIENOA. Tässä tilanteessa, soitimme sit veneen paikalle noutamaan meidät jokipahasen toiselle puolelle...
Toiselle puolelle päästyämme kahlailimme viel Utun kans pienen heinikkoalueen...sieltä Utu bongas yhen raana haapanan, joka käytti korkeata vesitilannetta hyödykseen, uiden ja sukeltaen karkuun...ei löytynyt vaikka kui teimme lenkkiä tuulen alle ja laajensimme aluetta...karkas, ei maha mitään. Vastaan tuli toinen koirakko, jolle kerroin et hänen lompsimassaan suunnassaa on varmaan kauempana haava lintu...koirakon edetessä 150 metrsiä paikasta, jossa Utun kans melskasimme, ilmotti hän koiran tuoneen haapanan...se oli vesitilannetta hyödyntäen uinut jo niin kauas alkupisteestä...hyvä, että tuli talteen...
Utu alkoi väsymään ja löimme tilanteen poikki...menin poikien avuksi leirinpurkuun ja Utu sai huilata...hetimiten se löi ittensä makuulle ja oli melkolailla rauhallinen koko touhujemme ajan , kunnes saimme tavarat kondikseen ja veneeseen kuljetettavaksi...hieno oli aamu ja jatkoa on luvassa myöhemminkin...
22.8
Pojat oli käyneet 21.8 viel iltalennolla, josta saaaneet kymmenkunta lintua...22.8 päätimme me viel velipojan kanssa käydä vilaseen, joskos muutama lättänokka olis viel ahneella päällä...saavuimme iltalennolle siinä kello 20.00...mukana Rico ainoana noutajana...ilta alkoi hiljaisuudella, mutta kymmenen maissa alkoi lintuja lennellä...jännitin et miten rico toimisi nyt kun viime kerralla oli haukkunut vain raanakoille...kävimme heittämässä mutkan kahlaillen, joskos löytyisi raanakoita... rico on kokenut jo koirana, ja ossaa hienosti käyttä sekä nokkaa että kuuloaan apuna..näin selkeesti et nyt haisee lintu...koira käytti nokkaansa ja häntä alkoi vispata...ykskax se pysähtyi kuunteleen ja räpiköinti kuului...koira ampas pois päin räpiköivän linnun perään...ei empinyt yhtään ja otti elävän linnun kantoon...hämmästys oli suuri, kun Rico linnun luovutti..
Lintu oli juuri vaihtamassa untuviaan aikuisen höyhenistöksi, muutaman viikon vanha poikanen...juuri vain huomasi sen että heinuri se on, päästä ja nokasta...mut onnettoman pieni. Onni onnettomuudessa on että ricon ote on sen verta pehmee, niin pieni verinaarmu oli lintuun tullut ja päätin laskea set takasi luontoon...se joko selviee tai luonto hoitaa pois...kävin näyttään lintua passimiehille ja nuoroille jahtimiehille...jokkainen hämmästeli linnun olemusta...
Passitellessamme alkoi vihdoin iltalento toen teolla..ensimmäinen oli tavi, jonka saimme alas, mutta joka tippui aika kauaksi, ja Rico ei lintua havainnut...ajattelin kokkeilla ohjausta ja kas...koira lähti osoittamaani suuntaan, uiden keskelle ahvenvitikkoa 70m päähän...sinne pysähtyi kahtomaan et mitä nyt..kysyin pojilta, et onko suunta oikea...piti saada koiraa enempi oikeelle, annoin käsimerkin oikealle ja koira lähti...kohta sai vainun ja naps...tavi talteen...olin kyl tyytyväinen...en ole ehtiny tänävuonna juuri Ricoa reenaamaan, mut viel se otti ohjaksia vastaan ja toi tavin pois...uidessa poies, lenti yksinäinen haapana kohti meitä...PAM, ja haapana nurin, mut raanakoksi...Rico ui tavin minulle ja annoin suuntimoa hakuun, minne lintu tipahti rantakaisilikkoon...kohta Rico sai vainun ja lintu lähti loiskien ja yrittäen lentoon kohti avovettä...Rico ampas perään ja otti linnun kiinni, ei taaskaan epäröinyt olleskaan...jeah..joskos sitä pystyy kuin pystyyki käyttään viel syksyllä jahissa ja lakkaa haukkumasta raanakoille ja ottaa ne vastaisuudessaankin muitta mutkitta suuhun...ainakin noi illan linnut tuli taas muitta mutkitta perille ja epäröimättä...joskos se telkän ottaminen lopulta suuhun avasi päänupppia ja pelko olis taas poispyyhkäisty, aika näyttää.. Ilta jatkui kauheella paukkeella, mutta sihti oli missä lie..sillä ainooksi saaliiksi jäi noi 2 lintua...noh, jäipähän lisää siementä elämään...ilta oli mainio ja suuntasimme kotia...tästä on hyvä jatkaa jahtisyksyä etteenpäin kahden hyvän koiran kanssa mettästellen...nuoremman kanssa rauhassa, vanhemman kanssa verenmaku suussa :D
lauantai 15. elokuuta 2015
Kohti syyskuuta, alo koe...nyttemmin tuli vastaan kun Utun kans treenannu, niin toi ohjau son sille kaikista haasteellisin...sokkona ei tajua viel olleskaan, joten palasimme perusasioiden äärelle. 5 ruokakuppia pihassa nyt käytössä, eri paikkoihin laitettuna, pikku hiljaa lähentäen niitä ja opettaen koiralle kohdentamaan katsetta käden osoittamaan suuntaan ja eteen menon vahvistamista...alla videota reeneistä, miten tätä nytten tehen, sama sitten jatkossa damien kera, siirten hiekka/peltokentille ruokauppi/damien kautta etelleen vaikeuttaen hiljalleen...
tiistai 11. elokuuta 2015
Kuulumisia sekä 10.8, KYYHKYJAHTIA !
Kesä on edennyt syksyyn. Reeniä ollaan tässä tehty, pääajatuksena sitten syyskuun omat nome kokeet ja eka ALO startti. Paljon ollaan tehty vesimarkkeerauksia, kaislikkoon. Utulla ollut hieman haaste edetä sinne kaislikon sekaan, joten sitä aluetta ollaan nyttemmin parannettu ja se on tuottanut tulosta. Seuraavaksi otetaan ohjelmaan taas metsäohjaukset sekä vesiohjaukset, kun sitä tarvitaan itse kokeessa...
10.8
Kyyhkyjahti alkoi. Meillä ollut paikka, jonne ruokimme kyyhkyjä, tutun oma peltolohko. Sinne ollaan kuskattu ohraa pitkin kesää, enempivähempi.
Alotusaamuna metille lähti vain Rico. Olis ollu mieletäni liian kuumentava paikka Utulle tulla keskelle räiskintää ja kumentua sitä kautta, koska se olisi ollut se miten olisi kuite menny...olen hieman varovainen näissä asioissa, onhan Utu nytten vasta 10kk, 19 päivä tullee 11kk...sil o viel hyviä vuosia eessä, et mitä sitä kiireellä pilaan. Noh, alotus alko silleen hyvin, että puolenkymmentä tiputusta tuli jo ennen kuutta...sitten hiljeni...lintuja siel on käyny 50-70, joene odotukset oli kovat...loppujen lopuksi saaliiksi tuli sen 20 lintua...pienoinne pettymys, mutta sellasta se on. Rico toimi hienosti. Viimevuojen lokin nokkauksen aiheuttama trauma on selätetty ja se otti muitta mutkitta kiinni eläviin kyyhkyihin..hienio oli nähdä Ricon kokonaisvaltainen kokemus jo, eli ei ollut pelkät jalat, pää ja nokka käytössä, vaan myös korvat. Se korkeassa heinikossa väliin pysähty selkeesti kuunteleen, kuuluuko räpistelyä, paikansi sitäkin kautta, hienoa. Aamu oli magia. Siel oli pellon toisella puolen nuorisoporukka, jokka tuli ilmottamaan myöhemmin, et heil oli pari kyyhkyä hukasa. Ajattelin heti, että siellä on minun ja Utun paikka...alotusamun ollessa 10 pakattiin kimpsut ja poistuimme kotia. Koiran vaihto Utuksi ja takasi pellolle...siel suuntasimme poikien neuvomaan alueeseen. Valitettavasti tiputuspaikka oli laaja viljapelto...kokkeilin kerran lähettää Utun sinne hakuun, mutta huomasin hyvin pian että ei ollut järkee. Korkee ohrapelto, nuori koira, kuuma aurinkoinen päivä, oma itteluottamusken puute, uusi maasto oli liikaa ja päätimme, että hoitakoot luonto itte hommansa. Kaveri ilmotteli aiemmin toisaalla, että hällä oli usea lintu hukassa, omasta koirasta huolimatta(alaraajahalvaantunut mies kyseessä), niin ei päässy itte avittaan koiraa hakkuulla, ja kuumakin oli niin alko hänen koirasta loppua puhti. Noh, suuntasimme Utun kans sinne sitten puolelta päivin. Aikamme kierrellässämme, menimme keskelle hakkuuta,,,siel piti olla yksi intu raanana...ja niin oli. Näin hyvin nopsaan, että Utulla oli jokin käry...kohtahan siel eessä heinikossa yritti lentoon siipirikko kyyhky...Utu meni perään...siel se haisteli ja ihmetteli lintua, eka elävä kyseessä, eka kyyhky ylipäätään mitä haisteli...katsoi minuun ihmeissään. Noutokäsky koiralle ja niin nappas suuhun ja kantoi minulle YES. Fiilis oli korkealla. Selkeesti huomas myös koirasta, että tämä oli hauskaa, se ikäänkuin antoi lisäpontta työntekoon. Päivä lämpes ja suuntasimme kotia. Koiralle ruokaa ja itekki pistin pötkölle. Oli suunnitelmissa illan viilennettyä käyä toisen kaverikoirakon kanssa kiertelemässä alue ristiin rastiin. Se tehtiinkin. Menimme hakkuulle siinä puol 7 maissa illalla, palasimme autolle siinä 9 maissa...mettästä löyty 7 lintua yhteensä...kaksi raanakkoa ja muut kuolleita. Kaverin koira löysi suurimmaksi osaksi, selkeesti näkyi Utussa väsy, sekä se että ei uskaltanu irrota niin kauas kuin kaverin koira. Oli ilo seurata kaverin narttukoiraa, kui se innokkaasti teki töitä, sitkeesti painoi meneen...Utullekki hyvää reniä "parityönä", kun toinen melskaa siinä sivussa ja sinne ei mennä vaan keskitytään lompsiin ukon kanssa. Perkasin linnut kaverille kotia vietäväksi ja paistettavaksi, pääsee hänkin maistaan mille maistuu kyyhkynrinta...loput sitten reenilinnuiksi...itellä noita reenilintuja kertyy syksyn mittaan ihan riittävästi. Kertakaikkiaan hieno oli päivä...tästä on hyvä jatkaa syksyä etiäpäin...sorsajahtia ooteellessa :D
10.8
Kyyhkyjahti alkoi. Meillä ollut paikka, jonne ruokimme kyyhkyjä, tutun oma peltolohko. Sinne ollaan kuskattu ohraa pitkin kesää, enempivähempi.
Alotusaamuna metille lähti vain Rico. Olis ollu mieletäni liian kuumentava paikka Utulle tulla keskelle räiskintää ja kumentua sitä kautta, koska se olisi ollut se miten olisi kuite menny...olen hieman varovainen näissä asioissa, onhan Utu nytten vasta 10kk, 19 päivä tullee 11kk...sil o viel hyviä vuosia eessä, et mitä sitä kiireellä pilaan. Noh, alotus alko silleen hyvin, että puolenkymmentä tiputusta tuli jo ennen kuutta...sitten hiljeni...lintuja siel on käyny 50-70, joene odotukset oli kovat...loppujen lopuksi saaliiksi tuli sen 20 lintua...pienoinne pettymys, mutta sellasta se on. Rico toimi hienosti. Viimevuojen lokin nokkauksen aiheuttama trauma on selätetty ja se otti muitta mutkitta kiinni eläviin kyyhkyihin..hienio oli nähdä Ricon kokonaisvaltainen kokemus jo, eli ei ollut pelkät jalat, pää ja nokka käytössä, vaan myös korvat. Se korkeassa heinikossa väliin pysähty selkeesti kuunteleen, kuuluuko räpistelyä, paikansi sitäkin kautta, hienoa. Aamu oli magia. Siel oli pellon toisella puolen nuorisoporukka, jokka tuli ilmottamaan myöhemmin, et heil oli pari kyyhkyä hukasa. Ajattelin heti, että siellä on minun ja Utun paikka...alotusamun ollessa 10 pakattiin kimpsut ja poistuimme kotia. Koiran vaihto Utuksi ja takasi pellolle...siel suuntasimme poikien neuvomaan alueeseen. Valitettavasti tiputuspaikka oli laaja viljapelto...kokkeilin kerran lähettää Utun sinne hakuun, mutta huomasin hyvin pian että ei ollut järkee. Korkee ohrapelto, nuori koira, kuuma aurinkoinen päivä, oma itteluottamusken puute, uusi maasto oli liikaa ja päätimme, että hoitakoot luonto itte hommansa. Kaveri ilmotteli aiemmin toisaalla, että hällä oli usea lintu hukassa, omasta koirasta huolimatta(alaraajahalvaantunut mies kyseessä), niin ei päässy itte avittaan koiraa hakkuulla, ja kuumakin oli niin alko hänen koirasta loppua puhti. Noh, suuntasimme Utun kans sinne sitten puolelta päivin. Aikamme kierrellässämme, menimme keskelle hakkuuta,,,siel piti olla yksi intu raanana...ja niin oli. Näin hyvin nopsaan, että Utulla oli jokin käry...kohtahan siel eessä heinikossa yritti lentoon siipirikko kyyhky...Utu meni perään...siel se haisteli ja ihmetteli lintua, eka elävä kyseessä, eka kyyhky ylipäätään mitä haisteli...katsoi minuun ihmeissään. Noutokäsky koiralle ja niin nappas suuhun ja kantoi minulle YES. Fiilis oli korkealla. Selkeesti huomas myös koirasta, että tämä oli hauskaa, se ikäänkuin antoi lisäpontta työntekoon. Päivä lämpes ja suuntasimme kotia. Koiralle ruokaa ja itekki pistin pötkölle. Oli suunnitelmissa illan viilennettyä käyä toisen kaverikoirakon kanssa kiertelemässä alue ristiin rastiin. Se tehtiinkin. Menimme hakkuulle siinä puol 7 maissa illalla, palasimme autolle siinä 9 maissa...mettästä löyty 7 lintua yhteensä...kaksi raanakkoa ja muut kuolleita. Kaverin koira löysi suurimmaksi osaksi, selkeesti näkyi Utussa väsy, sekä se että ei uskaltanu irrota niin kauas kuin kaverin koira. Oli ilo seurata kaverin narttukoiraa, kui se innokkaasti teki töitä, sitkeesti painoi meneen...Utullekki hyvää reniä "parityönä", kun toinen melskaa siinä sivussa ja sinne ei mennä vaan keskitytään lompsiin ukon kanssa. Perkasin linnut kaverille kotia vietäväksi ja paistettavaksi, pääsee hänkin maistaan mille maistuu kyyhkynrinta...loput sitten reenilinnuiksi...itellä noita reenilintuja kertyy syksyn mittaan ihan riittävästi. Kertakaikkiaan hieno oli päivä...tästä on hyvä jatkaa syksyä etiäpäin...sorsajahtia ooteellessa :D
Utu ja raanakko kyyhky
Illalla meinas olla muutama sääski :D
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Noniin, taipparit
Viikot ja kuukaudet rullaa vauhilla ja kesä on jo kohta ehtoopuolella, minulle se on, koska 1.8 alkaa jo jahtikausi, lokki ja varisjahilla ja sillon ollaan jo syksyssä kiinni...onhan se myös luonnon puolesta nytten jo siirtymistä syksyyn...kesä on ollut melko kolea ja sateinen. Koirien kannalta kuitenkin äärimmäisen hyvä, tarpeeksi viileetä, joskin hyttysiä ollut vallan kamalasti. Utu täytti 19 päivä heinäkuuta 9kk, joten ilmotimme ittemme taipumuskokeeseen. Se järjestettiin 4.7.Kemissä Menimme Utun kanssa sinne jo aamusta, olkoonkin, että meillä oli iltapäiväryhmä. Kiva oli seurata aamupäivän koirien toimintaa ja samalla jännittää ja odottaa omaa vuoroa. Ennen koetta käytin Utua pienellä lenkillä autosta, heitin muutaman damin, otin palautuksia. Samalla tein myös mallttitreeniä, eli hain ite damin, eikä koira. Kävellessä kohti koepaikkaa, niin mie aloin jännitään vallan kamalasti. Piti puuskutella ittekseni, jotta saisin rauhoitettua oman käytöksen...mutta suottahan mie jännitin. Utu pelasi vallan mainiosti ja toimi vaistoillaan. Vesityö meni mallikkaasti, samoin haku. Noh, niistä kun selvittiin, oli vuorossa kaninjälki ja.....niin. Läpihän se meni...ei etes omat vatuloinnit, koiran korjaamiset ym vienyt koiralta keskittymiskykyä, vaan tehdyt harjotukset ovat muokanneet koirasta toimivan...se teki kuten piti, itse en siihen pystynyt jännityksestä. Tästä on hyvä jatkaa sitten ALO kokeisiin. Katsotaan, onko sellasen vuoro jo syksyllä, aika näyttää...Se, miten tähän pisteeseen ollaan tultu, on kuitenkin kovan työn tulos, ja ei vähiten, siitä iso kiitos reenikavereille, jotka auttaneet noviisia matkan varrella. Kiitos.
Viikot ja kuukaudet rullaa vauhilla ja kesä on jo kohta ehtoopuolella, minulle se on, koska 1.8 alkaa jo jahtikausi, lokki ja varisjahilla ja sillon ollaan jo syksyssä kiinni...onhan se myös luonnon puolesta nytten jo siirtymistä syksyyn...kesä on ollut melko kolea ja sateinen. Koirien kannalta kuitenkin äärimmäisen hyvä, tarpeeksi viileetä, joskin hyttysiä ollut vallan kamalasti. Utu täytti 19 päivä heinäkuuta 9kk, joten ilmotimme ittemme taipumuskokeeseen. Se järjestettiin 4.7.Kemissä Menimme Utun kanssa sinne jo aamusta, olkoonkin, että meillä oli iltapäiväryhmä. Kiva oli seurata aamupäivän koirien toimintaa ja samalla jännittää ja odottaa omaa vuoroa. Ennen koetta käytin Utua pienellä lenkillä autosta, heitin muutaman damin, otin palautuksia. Samalla tein myös mallttitreeniä, eli hain ite damin, eikä koira. Kävellessä kohti koepaikkaa, niin mie aloin jännitään vallan kamalasti. Piti puuskutella ittekseni, jotta saisin rauhoitettua oman käytöksen...mutta suottahan mie jännitin. Utu pelasi vallan mainiosti ja toimi vaistoillaan. Vesityö meni mallikkaasti, samoin haku. Noh, niistä kun selvittiin, oli vuorossa kaninjälki ja.....niin. Läpihän se meni...ei etes omat vatuloinnit, koiran korjaamiset ym vienyt koiralta keskittymiskykyä, vaan tehdyt harjotukset ovat muokanneet koirasta toimivan...se teki kuten piti, itse en siihen pystynyt jännityksestä. Tästä on hyvä jatkaa sitten ALO kokeisiin. Katsotaan, onko sellasen vuoro jo syksyllä, aika näyttää...Se, miten tähän pisteeseen ollaan tultu, on kuitenkin kovan työn tulos, ja ei vähiten, siitä iso kiitos reenikavereille, jotka auttaneet noviisia matkan varrella. Kiitos.
LINKKI TAIPPARIVIDEOON
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Juhannusreeniä
Juhannuksesta tuli lämmin ja sateeton- Noh, lämmin, jooh...siinä 18 astetta palttiaralla, lämmin tälle kesälle...aurinkoista oli, sääsket mokoma ilmesty myös aurinkoisten kelien myötä. Pyhänä, illasta, meni reeniporukka pyörähtään Haaparannan Myllyjärvellä. Itteni sain raahattua sinne 8 maissa, ku porukka oli makkaranpaistossa, eli parahiksi oikeeseen aikaan sinne eksyin. Noh, siinä ku makkarat oli paistettu niin vähän reeninpoikasta tehtiin. Muut oli jo reeninsä tehneet, saatiin Utun kans sit privareeniä...Utun isoimmat reenikohdat on markkeerauksissa, joten se oli ohjelmassa nyttenkin...kahesta eri suunnasta tehtiin ykkösmarkkeerauksia,,,muutama markkeeraus jopa veteen...mielestäni hyvin koiruli paikat merkkas, muutamasta meni hieman siutti...yhteen damiin tarvi avustusta damin heittäjältä...jokseenkin jäi vaikutelma, että koira alkaa ymmärtään matkoja, oppii pikkuhiljaa markkeeraajaksi. Ainoo miinus oli, kun veteen heitettiin, niin uidessa oli mukana damin mälvimistä...muuta ei siihen päänupistani löydy syyksi kuin lämpeneminen/kuumuminen...maalta tullessa koira ei damia mälvi...häätyy seurailla miten toi vesipalautus alkaa sujuun...kyl se siitä...vastahan toi on 9kk..markkeerausten jälkeen tehtiin muistiohjauksia...eka dami heitettiin veteen, jonka palautuksen yhteydessä heitettiin toinen dami...palautuksen jälkeen koira lähetettiin muistidamille ohjattuna...samalla otettiin etäisyyttä rantaviivasta joka kerta...yhen kerran koira päästi palautusdamin suustaan ja oli lähössä hakeen uutta heittoa...sain korjattua koiraa ja se toi ensimmäisenä viskatun pois...hyvä niin...siinä huomio oli myös siinä, että kun muistidami heitettiin, niin loppu koiralla mälviminen, eli keskittyi uuteen heittoon niin että unohti suussa olevan damin mälvimisen...jospa se siitä...hieno reenikerta oli, sääskiä alko ilmestyyn illasta ku aurinko laski mailleen...markkeerauksia tehtiin palttiarallaa 10 kappaletta+siihen päälle 5 vesimarkkia/muistimarkkia...hyvä ja antoisa reenikerta oli...koiralla työiloa piisaa ja malttiakin oottaa lupaa on parantunut roimasti...kelpo koiruli se on jo nyt...tykkään ! Apropoo,,,kiitos avustajille.
Juhannuksesta tuli lämmin ja sateeton- Noh, lämmin, jooh...siinä 18 astetta palttiaralla, lämmin tälle kesälle...aurinkoista oli, sääsket mokoma ilmesty myös aurinkoisten kelien myötä. Pyhänä, illasta, meni reeniporukka pyörähtään Haaparannan Myllyjärvellä. Itteni sain raahattua sinne 8 maissa, ku porukka oli makkaranpaistossa, eli parahiksi oikeeseen aikaan sinne eksyin. Noh, siinä ku makkarat oli paistettu niin vähän reeninpoikasta tehtiin. Muut oli jo reeninsä tehneet, saatiin Utun kans sit privareeniä...Utun isoimmat reenikohdat on markkeerauksissa, joten se oli ohjelmassa nyttenkin...kahesta eri suunnasta tehtiin ykkösmarkkeerauksia,,,muutama markkeeraus jopa veteen...mielestäni hyvin koiruli paikat merkkas, muutamasta meni hieman siutti...yhteen damiin tarvi avustusta damin heittäjältä...jokseenkin jäi vaikutelma, että koira alkaa ymmärtään matkoja, oppii pikkuhiljaa markkeeraajaksi. Ainoo miinus oli, kun veteen heitettiin, niin uidessa oli mukana damin mälvimistä...muuta ei siihen päänupistani löydy syyksi kuin lämpeneminen/kuumuminen...maalta tullessa koira ei damia mälvi...häätyy seurailla miten toi vesipalautus alkaa sujuun...kyl se siitä...vastahan toi on 9kk..markkeerausten jälkeen tehtiin muistiohjauksia...eka dami heitettiin veteen, jonka palautuksen yhteydessä heitettiin toinen dami...palautuksen jälkeen koira lähetettiin muistidamille ohjattuna...samalla otettiin etäisyyttä rantaviivasta joka kerta...yhen kerran koira päästi palautusdamin suustaan ja oli lähössä hakeen uutta heittoa...sain korjattua koiraa ja se toi ensimmäisenä viskatun pois...hyvä niin...siinä huomio oli myös siinä, että kun muistidami heitettiin, niin loppu koiralla mälviminen, eli keskittyi uuteen heittoon niin että unohti suussa olevan damin mälvimisen...jospa se siitä...hieno reenikerta oli, sääskiä alko ilmestyyn illasta ku aurinko laski mailleen...markkeerauksia tehtiin palttiarallaa 10 kappaletta+siihen päälle 5 vesimarkkia/muistimarkkia...hyvä ja antoisa reenikerta oli...koiralla työiloa piisaa ja malttiakin oottaa lupaa on parantunut roimasti...kelpo koiruli se on jo nyt...tykkään ! Apropoo,,,kiitos avustajille.
Maamarkkeeraus
vesimarkkeeraus
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
13.6.2015 Kevään ja alkukesän ajan ollut tääl meän nurkilla käynnissä taipparikurssi. Ollaan oltu Utun kanssa siel enneminki luteena...olen auttanut ohjaajia talkoilemalla.Pääsin myös koestarttaamaan möllitaippareissa ja se kyllä kannatti. Kokemuksena molemmille aivan mainio...huomasi ittestäki että kyllä nuo koetilanteet ovat erittäin jännittäviä...itelläki oli alussa kova jännitys päällä joka kylläkin kokeen edetessä rauhoittui..osansa siihen vaikutti Utun toiminta jota hieman epäilin ensin, mutta joka näytti toiminnallaan että jännittämiseen ei olisi ollut tarvetta. Täytyy sanua että minulla on mainio aihio olemassa jonka vain minä itse voin pilata...hienosti suoritti joka osa-alueen ja olen tyytyväinen koiran yleisilmeeseen, rauhallisuuteen mutta työmoraaliin...parinpäivän leppoinen kotioleminen ilman suurempi aktiviteettia teki tehtävänsä...koira pursusi energiaa, mutta oli hallittavissa...kävimme ennen starttia kuuntelemassa kahden aikasemman koiran möllitaipparikokeen haulikonpaukaukset, joka selkeesti nosti koiran viretilaan mukavasti...kiva päivä oli ja lopputulos mitä mainioin.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Mitenkähän tätä lähtis purkamaan :D Kesää kohti mennään ja reenaten...olen ollut noutajaimmeisten matkasa reenailemassa siellä sun täällä...taippariporukassa, muutaman tutun kanssa, yksin....kaikkee jännää ollaan keksitty...vedet ovat hieman lämmenneet, joten olen ottanut matkaan vesireenejä..perusasioiden äärellä ollaan menty, pääpaino ollut itsellä markkeerauksissa..pellolla ilmenee selkeesti että kokemattomuus vaivaa, joka pistänyt sitten vauhtia pyörään, jotta tulisi enempi markkeerauksia tehtyä. Kivoja videonpätkiä sekä reenivideoita olen saanut aikaan...laitampahan tähän pläjäyksen...hauska pätkä on toi "vatulointia"....vesiohjaus ei ihan lähteny sujumaan
Yllä: Reeniä vojakkalassa toukokuun lopussa...ohjausta, markkeerausta, hakua...
Peltotreeniä, markkeerauksia 1.6.2015
1.6.2015 VATULOINTIA
4.6.2015 vesityö
tiistai 19. toukokuuta 2015
Kevät on edennyt jo pitkän matkaa. Tornion joki tulvii, meret on auki, silmujaiin jo pukkaa koivuun, lumesta ei ole enää tietoakaan. utun kans reenattu aika-ajoin koko kevät. Nyttemmin kun veet auki ollaan totuteltu vesielementtiin...mikä hienoa, Utulle se ei ole ongelma...se ppulikoi ihan omaksi ilokseen, vaik vedet viel kylmät. Tästä on hyvä jaktaa kohti kesää...mokomalla nyt tullu hormoonipuuskia selkeesti, nouseepa jopa jalk ajo ku merkkailee ja kuseksii...niin noi pennut aikuistuu...tässä alla koostevideo yhestä harjoituksesta...alotettiin ohjauksella, jonka jälkeen siirryttiin haku tehtävään...vein 6 damia piiloon ilman että koira oli matkassa, ...hyvin se jo ossaa etsikäskyn tehtävän...päätimme reenin muutamaan vesinoutoon...
torstai 7. toukokuuta 2015
Uimakausi avattu...jäitä oli, mutta kun kiinnostusta veteen on Utulla, ni pitihän se keppi heittää..sinne se lähti samantien Ricon perässä uinkilpasille...pinnalla toi pysyy, mutta viel on kroolivaihe käytössä..tätä ennen se kävi ite uiskentelemassa pienen lenkin, palas kyl piakkoin rannalle, mut halu on kova...
tiistai 5. toukokuuta 2015
perjantai 17. huhtikuuta 2015
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Vähän kuulumisia...Lumet sulaa vauhilla tääl perämeren rannalla...viel sitä on mutta huennu on, hienoa...olen tehnyt yhen isomman reenin Utun kanssa lokilla ja variksella...siitä on myös olemassa video, mutta ei anna tämä blogi liittää niin isoa videota, joten se siitä....se meni ihan hienosti, muutama uupelo siinä oli...eli opetuksena oli, että pitää muistaa motivoida aina nuori koira...eli kun tekee hakualuetta, niin vaik heittää koiran nähen damit ja lähettää sitten etsimään...muuten meni hyvin...Utu kantaa ihan mallikkaasti linuja. Nyttemiin olen sitten tehny hakualueita muutaman kerran dameilla. Mikä ilo seurata Utua kuinka damitkin kiinnostaa, ihan eri tavalla kuin Ricoa...mut kyl seki saanu selkeesti kipinää ku tehny pennun kanssa ja se saanut jäähä autoon kahteleen...hyvä niin...nope reeneissä olen käyny kuunteluoppilaana, hyvää kertausta itellekki. Ruokakupilla menty etelleen ohjauksia...olen liittänyt seuraamista matkaan, siinä on seuraava paino, eli saada seuraaminen paremmalle tolalle, sekä samalla sivulle tulo...mut lumet sulaa ja pääsee kohtapuolin heinikoita ja mettikköä hyödyntään koiran reeneissä, mahtavaa.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
torstai 2. huhtikuuta 2015
Ollaan Útun ja Ricon kanssa nautittu keväästä..ollaan lompsittu ja hiihetty teräshangilla...välil on tullut lunta, välil paistanut aurinko. Perus juttuja tehty etelleen kotosalla. Otin osaa länsipohjannoutajakoirayhistyksen järjestämään nope koulutukseen kuunteluoppilaan...aina se tekkee hyvää prepata sekä myöskin oppia uusia asioita. Utun kanssa ollaan menty etelleen ruokakupin kanssa ohjausharjoittelua, paikallaoloa, sivulletuloreeinä ym. Nyttemmin hommasin uusia dameja, ilman narua, kun aikasemmin kokkeielin damia niin otti narusta kiinni. Tänään sit innostuin kokeileen koiran toimntaa, et miten omaksunu etsitehtävän...kotona harjoitellut pelkillä makupaloilla etsintää...alla oli vain muutama daminouto ja päätin kokkeilla onnea luonnossa...siitä videota ohessa...ja ekakerraksi niin hyvin meni ja ottipa daminki hyvin kiinni, suurimman osan...
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
torstai 12. maaliskuuta 2015
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Kevät tulla porskuttaa merilappiinkin...aurinkoista keliä ollut, olkoonkin että lunta viel piisaa...hiihtokelit parhaimmillaan. Ollaan jo maaliskuussa ja Utulle tullut 24 vikkoa täyteen, eli 6kk on pojalla jo ikää...Tammikuusta asti ollaan käyty reenailemassa Länsipohjan noutajakoirayhdistyksen kanssa hallilla...Pääasiallisesti matkaasa on ollut vain Utu. Siel ollaan reenattu, tokoa, perus tokoa...myös noutoa, johon en ole itse koiran kanssa osallistunut. Kotona mennään etelleen ruuan yhteydessä reenaten sivulletuloa ja ohjausta, linjalle, eteen. Myöskin olen ottanut paikka käskyyn pillityksen matkaa, tähän asti käyttänyt vain tännetulossa...kiirusta ei ole koiran kanssa minnekään,,,,maaliskuun lopulla jotuu käymään ite pienesä operaatiossa, joten huhtikuukin menee pääasiassa sisäreenejä vetäen, noh, saapi rauhasa keskittyä perus juttuohin häiriöttömässä ympäristössä ku ei muuhun ole (Y)...mikäs se täsä koiran kanssa touhutessa,,,iloinen ja pirteä koira, mutta positiivisesti rauhoittunut, liekkö isoveli Rico opettanut tavoille...mut hieno on jatkaa koiran kans kohti kesää, ja uusia hajuja...naatitaan ensin kevät alta, kohta ne muuttolinnutkin tulee, jippii!
perjantai 27. helmikuuta 2015
Väliaika kuulumisia...Utu lähenee 6kk ikää..ollaan perusjuttuja, tehty ruokkimisen yhteydessä, eli paikallaoloa, ohjausta, lähihakua ym...Kelit ollu lauhat perämeren rannalla, lussalla oltu pitemmän aikaa.lunta piisaa kuite, mitä nyt merellä hieman vettä kertynyt jään päälle...ollaan viel hiihelty siellä täällä...edellinen reissu tehtiin pienelle joenhaaralle...kevät kuului luonnossa vapruspöllön reviiriääntelynä......
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Noniin...aika se rientää ja Utu senku kasvaa...vastikään 5kk käynnillä elukkatohtorilla Utu oli 16 kg painoinen, niin se vain kasvaa :D Kaikkee tullut tehtyä tässä muutaman viikon aikana...ohjausta tullut ruokakupilla tehtyä, ihan joka ruokahetki olen sitä tehnyt. Pohjana siinä on myös sivulletulo, jossa hieman ollut väärä asento koiralla, eli rintamasuunta itteeni..nyttemmin ku tehny ruokakupille ohjauksia, tullee houkutin eteen ja rintamasuunta suuntautuu oikeen eteenpäin sekä samalla paikkka vahvistunut...Kovasti hampaat vaihtunu ja rustot saapi kyytiä...Ensimmäiset kosketukset riistan tuli myös tehtyä ihan vastikään...kalaloki sekä varis oli kuviossa...alkuun haisteli kovasti, mutta otti sitten suuhun muitta mutkitta...ei aristellut yhtään. Lähihakua tehty mös kovasti, pienellä pyöreällä matolla johon laitan napuja...aivan onnessaan hakee syötävää siitä.pilli mukana myös harjoituksissa, eli lähihakupillitys....rentoa reenausta ja mielekästä toimintaa...käytiimpä 11.2 kaupungissa tutustumassa ambulansseihin sun muuta ku oli 112 päivä..Noutoa tullut harjoiteltua ihan satunnaisesti, jotaki ppientä...tennispalloa olen siinä kättänyt saaliina..sen aika on myöhemmin mutta testailtu aon tullut jo (Y).kaikkee kivaa tehty ja koira senku vahvistuu ja vankistuu, säkäkin kohta Ricon korkeudella :D
Utu ja rusto
Utu ja eka ohjaus/sivulletuloa
Utu lähihakua, alkutekijöissä
Utu eka kohtaus lokki/varis
112päivä Torniossa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)