UTULLA ON FACEBOOKISSA OMA RYHMÄ
Sieltä löytyy parhaiten meän touhuista nykyään.
https://www.facebook.com/groups/727049244121224/
tiistai 22. marraskuuta 2016
maanantai 10. lokakuuta 2016
7.8.2016 Rovaniemen Nome-B ALO koe
Vähä olluna kiireitä jahin ym parissa ni jääny hieman päivittämättä :)
SU 7 elokuuta oli meillä mahdollisuus Utun kanssa osallistua Rovaniemen nome b kokeeseen. Aikasemmin oltiin saatu yksi ALO 1 tulos Tornion kokeesta joten mahdollisuus saaja ALO1 tulokset täyteen oli sitten Rovanielellä= 2 ALO 1 tulosta vaaditaan sarjanousuun AVO luokkaan.
Koepaikka oli järvialue rinteisen metsämaaston ympäröimänä. Päivä oli lämmin ja vähätuulinen.
Koe alkoi ensimmäisenä ykkösmarkkeerauksella. Riistana fasaani.
Vähä olluna kiireitä jahin ym parissa ni jääny hieman päivittämättä :)
SU 7 elokuuta oli meillä mahdollisuus Utun kanssa osallistua Rovaniemen nome b kokeeseen. Aikasemmin oltiin saatu yksi ALO 1 tulos Tornion kokeesta joten mahdollisuus saaja ALO1 tulokset täyteen oli sitten Rovanielellä= 2 ALO 1 tulosta vaaditaan sarjanousuun AVO luokkaan.
Koepaikka oli järvialue rinteisen metsämaaston ympäröimänä. Päivä oli lämmin ja vähätuulinen.
Koe alkoi ensimmäisenä ykkösmarkkeerauksella. Riistana fasaani.
Pitkä ykkösmarkkeeraus
Utu oli skarppina mutta rauhallinen siihen nähen että Tornion kokeessa liiseili viereltä, eli hilas itteänsä laukauksen aikan aeteenpäin. Selkeesti näki että koira tuli riistalle, haisteli hieman ja parin nuuhkasun jälkeen fasu kantoon. Eka kosketus fasaaniin elämänsä aikana.
Tämän jälkeen haettiin yksi hakuriista hakualueelta. Haussa oli viisi riistaa: 1 kani, yksi fasaani, 2 lokkia sekä yksi varis. Utu lähti hyvällä vauhilla hakualueelle ja toi sieltä fasaanin. Luovutuksissa melkoinen kiire koko kokeen aikana, kiire oli töihin.
Kun oltiin nämä suoritettu, mallikkaasti, oli siirtminen rinnettä alas ohjauspaikalle. Matkalla seurauksen alaisena tuli laukaus edestä. Utu edisteli, kiire painoi etelleen päälle, mutta koira oli siltikin hallinnassa.
Ohjaus pieneen saareen jossa lokki
Utu lähti hienosti ohjaukseen, meni suoraviivaisesti saareen, nappas lokin ja toi käteen.
Tästä siirryttiin muutama metri oikealle ja tuli kakkosmarkkeeraus.
Eka lintu tuli lähemmäs ohjaajaa hötteikköön, toinen kauemmas avovesialueen jälkeen pieneen saarekkeeseen
Utu suoritti molemmat markkeeraukset mallikkaasti. Etelleen oli hienoa nähä et kesän harjoitteet laukauksiin tehnyt että Utu pysyi hienosti vierellä hötkyilemättä.
Tästä siirryttiin takaisin hakualueelle, josta Utu sitkeän työn kautta kaivoi kaikki riistat talteen lähtien hakuun joka kerta innokkaasti työtä tekien.
Maalla oli varis/kani/fasu
Oikealla näkyvä saarekeuloke: siellä oli 2 lokkia
Utu toimikoko kokeen ajan varsin tehokkaasti. Maltti oli kasvanut sitten eka kokeen. Markkeeraukset eivät tuottaneet ongelmia, haku oli vauhikasta ja toimivaa. Tuomari ei juuri moitittavaa löytänyt ja saimme sen toien AVO1. Jeah
lauantai 16. heinäkuuta 2016
9.7.2016 NOME-B Tornio
Oli aika ensimmäisen starttauksen Utun kanssa. Tornion nomekoe Viitajärvellä. Olimme iltapäiväryhmässä toisiks viimeinen koirakko. Aamulla 6 maissa soi kello. Olin lupautunut viedä VOI luokan nollakoiran autolle kun oli ollut mukana juoksemassa hajujälkiä koealueelle 8 maissa. Eväät olin tehny valmiiksi illalla ja ei muuta kuin vessan kautta pihalle ja Utun kans hieman kakkalenkkiä alle ja nokka kohti Viitajärveä. Keli oli aurinkoinen, lämmin, muttei helle onneksi. Aamupäivä meni hakiessa nollakoira autolle pienin viivästyksin sekä olin lupaunut paistaan talkoomakkarat. Kellohan siinä matkojen takia kerkes mennä yli puolenpäivän ennenkuin kerkesin etes katsomaan millainen oli ALO koe. Aamupäivän koirakoista vain yksi oli päässyt jäljelle joka vähän toi lisäjännitystä kokeen vaativuudesta...Kun sitten pääsin koetta katsomaan niin siinä tosiaan oli omat juttunsa. Koe alkoi ensin markkeerauksella metsän/rantaviivan rajaan. Koiran palauttaessa varista ammuttiin ohjauslaukaus. Ohjaus tuli yli pienen lampareen, matka ei ollut kauheen pitkä. Tämän lokkiohjauksen jälkeen oli sitten haku. Ranta/metsä. Viitajärven ranta-alue on suomaista lonttaikkoa, raskasta koiralle. Kun se suoritettu, oli vuorossa kokeen viimeinen tehtävä: kakkosmarkkeeraus. Tämä tuli niin, että eka lokki heitettiin lammikkoalueessa olevaan "kasvustoon näkymättömiin" ja toinen tuli sitten avoveteen. Kompastus koirilla oli ollut juurikin tuo kakkosmarkkeeraus, olivat unohtaneet kasvustosaarekkeeseen heitetyn linnun.......
Seurasin koetta iltapäiväryhmän osalta yhden koiran verran. Sitä ennen vain yksi iltapäiväkoirista pääsi jäljelle. Tuli minun vuoro.Suunta kohti odotuspaikkaa...
Oli aika ensimmäisen starttauksen Utun kanssa. Tornion nomekoe Viitajärvellä. Olimme iltapäiväryhmässä toisiks viimeinen koirakko. Aamulla 6 maissa soi kello. Olin lupautunut viedä VOI luokan nollakoiran autolle kun oli ollut mukana juoksemassa hajujälkiä koealueelle 8 maissa. Eväät olin tehny valmiiksi illalla ja ei muuta kuin vessan kautta pihalle ja Utun kans hieman kakkalenkkiä alle ja nokka kohti Viitajärveä. Keli oli aurinkoinen, lämmin, muttei helle onneksi. Aamupäivä meni hakiessa nollakoira autolle pienin viivästyksin sekä olin lupaunut paistaan talkoomakkarat. Kellohan siinä matkojen takia kerkes mennä yli puolenpäivän ennenkuin kerkesin etes katsomaan millainen oli ALO koe. Aamupäivän koirakoista vain yksi oli päässyt jäljelle joka vähän toi lisäjännitystä kokeen vaativuudesta...Kun sitten pääsin koetta katsomaan niin siinä tosiaan oli omat juttunsa. Koe alkoi ensin markkeerauksella metsän/rantaviivan rajaan. Koiran palauttaessa varista ammuttiin ohjauslaukaus. Ohjaus tuli yli pienen lampareen, matka ei ollut kauheen pitkä. Tämän lokkiohjauksen jälkeen oli sitten haku. Ranta/metsä. Viitajärven ranta-alue on suomaista lonttaikkoa, raskasta koiralle. Kun se suoritettu, oli vuorossa kokeen viimeinen tehtävä: kakkosmarkkeeraus. Tämä tuli niin, että eka lokki heitettiin lammikkoalueessa olevaan "kasvustoon näkymättömiin" ja toinen tuli sitten avoveteen. Kompastus koirilla oli ollut juurikin tuo kakkosmarkkeeraus, olivat unohtaneet kasvustosaarekkeeseen heitetyn linnun.......
Seurasin koetta iltapäiväryhmän osalta yhden koiran verran. Sitä ennen vain yksi iltapäiväkoirista pääsi jäljelle. Tuli minun vuoro.Suunta kohti odotuspaikkaa...
Odotuspaikalla ei viel jännittänyt
Utu oli muutaman ensimmäisen laukauksen jälkeen melko täpinöissään odotuspaikalla. Viestitti minulle koiran tila että häätyy suunntata ampumaradalle paukkuja kuunteleen...
Etellinen koira tuli koepaikalta ja oli meidän vuoro. Jännitys alkoi tuntua hieman, mutta ihmettelin että ei sen enempää jännittänyt mitä olin odottanut. Kenties luotto koiraan toi varmuuttaa ja helpotti tunnetta. Vuoromme alkoi. Tuomari selosti kokeen kulun, toivotti onnea ja pääsimme töihin. Utu sivulle istumaan ja hetken odottelun jälkeen lupa laukaukselle ja markkeeraukselle. Kun laukaus ammuttiin Utu"liisi" istuma-asennosta seisaalleen ja liuku vajaan metrin minun eteen. Ei lähtenyt mutta liisi hieman paikastaan. Kun lintu maassa sai antaa luvan hakia. Utulla rapa lensi kun se lähti liikkeelle, oli kiirus päästä hakeen lintu. Selkeesti se markkeeras paikan, mutta vauhti ja järjenkäyttö oli alussa hukassa, teki töitä, muttei keskittynyt. Pietti alueen hyvin ja lopulta löysi linnun. Matkalla palauttaessa tuli sitten ohjauslaukaus.
Ohjauksessa en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota koiran rintamaan ja lähetin hieman koiran ollessa kierossa ja suunta ei ollut ihan suora. Koira kuitenkin määrätietoisesti ui pienen saarekkeen kautta yli vastarannalle. Pillitin koiran seis, kun oli linjan takia ajautunut oikealle itse riistasta. Käsi suuntimo vasemmalle, koira katsoi suuntaan, mutta otti vain metrin suunnan jälkeen menon eteen. Noh, jonku metrin juostessaan ja pillitin seis, niin ei kerinny etes pysähtyä kun tuli haju lokilta vasemmalta ja suuntas linnulle. Lintu suuhun ja palautus käteen. Hyvä. Kaksi rastia mennyt jo mukiinmenevästi.
Siten oli vuorossa haku. Se on Utun pravuuria, työteliäs koira kun on. Kaksi lokkia ranta-alueelta tuli hyvin. Metsäalueelta tuli sitten kani ja varis. Ainoo puute oli että ois saanu juoksennella enempi maa-alueella, mut ranta veti enempi. Liekkö raanakkojahit viime syksynä mielesä ja täten vesialueet houkutteli. Utu teki koko ajan hyvällä moraalilla töitä, riippumatta missä meni. Yllätti minut selkeesti hakulaajuudellaan, eli eteni hyvin kauas, kauemmas mitä oletinkaan sen kulkevan.
Tuomari antoi luvan kutsua koiran pois ja otettiin viimeinen rasti eli kakkosmarkkeeraus:
Otin Utun vierelle ja odottelin taas hetken ennenku annoin luvan laukauksille. Eka laukauksesta Utu hieman liisi ja toisella hieman lissää. Tarkkaavaisesti seuras lintujen puotukset ja oli virittyneenä matkaan. Lupa ja koira ampas taas niin että löi sutia, ei pitänut ekoilla metreillä tassu. Toimitsija tuli tässä vaiheessa hakemaan lintua. Sanoin että en anna ennenkuin olen laittanut kairan toiselle markkeeraukselle, niin sen jälkeen annan riistan pois...eli halusin Utun mahdollisimman nopeasti matkaan toiselle riistalle ekan palautuksen jälkeen. Kun eka lokki tuli käteen käänsin Utn jalkani avulla suuntaan minne toinen oli tippunut. Utu ei käännellyt epävarmasti päätäänsä vaan oli selkeesti muistissa et tonne tippu toinen. Lupa hakia ja Utu ampas matkaan, hyppäs veteen ja ui suoraan kakkosmarkkia kohti. Tässä vaiheessa annoin ekan lokin toimitsijalle. Tuntui hyvältä. Utu muisti. Kun koira oli kohdassa mihin tippui nätin jo iloisuuttani tuomaristoa kohden, käänsin selän koiralle. Sit sanoivat että ei selkää koiralle. Kun käännyin takasin niin Utu oli ohittanut puotuspaikan ja tuli tunne et markkeerasko se sen kauemmas??? Noh, kohta koira stoppas ja palasi takaisin alueelle minne muisti kitenkin ohjas, eli että nyt mentiin liian kauas. Palatessaan sai käryn ja kipskops, lokki suuhun. Tunne oli magia. Kaikki kokeen suoritteet saatiin läpi.Viimeinen riistan luovutus nätisti käteen, kaikki palautettiin moitteetta. Hyvä Utu.
Nyt oli vuorossa tuomarin puhuttelu. Kertoi että eräässä kokeessa hän kyseli ohjaajan ajatuksia kokeesta. viittasi samalla tavalla myös minuun: kerroin että en ollut tyytyväinen koiran liisimiseen vieressä laukauksien kohalla=vaara karkaamiselle. Toisekseen ohjaus ois voinu olla suora, mutta oma virhe lähettäessa kun koira kierossa teki siitä kieron. Kolmanneksi, että hakua ois voinu olla enempi maa-alueella. Tuomari hymyili. Itse teen näitä juttuja ajatuksella, miten koira toimii, ei se, mikä on tulos. Jos on jokin aisa mikä ei toimi, niin olen rehellinen. Tuomari kertoi meidän osa-alueista. Kertoi myös, kun Utu hakualueella yhellä lähetyksellä pysähtyi haisteleen jotakin kohtaa ja jatkoi matkaa. Toimitsija sanoi mulle että siinä on varis!!!! Ajattelin että jaah, Utu vissiin kieltäytyi riistasta?? Tuomari kävi katsomassa kohdan ja kävelessään sanoi että ei ole siinä riistaa. Siihen oli joku koira pissannut kokeessa, Täh?? Utu ei merkannut samaa kohtaa, johon sil väliin on taipumus+? Jihaa!!!!EI riistan hylkyä eikä merkkailua, jeah. Tuomarilla oli samoja huomioita kuin itse kerroin, käski kiinnittään huomiota tuohon koiran varastamiseen sekä miettiin aina ohjauksessa rintamasuunta. Kysyi lopuksi, että haluaisinko lähteä suorittamaan jälkeä?? Siihen oli kiva vastata että kyllä se passaa.JIPPII
Palatessa vuoroaan odotteli tuttu koirakkopari. Menin paikalle mukamas allapäin ja vähän möksöttäen. Kysyi et noh, miten meni...pidin viime tippaan asti itteni ikäänkuin myrkkyä niellen ja yks kans iloisesti riemastuin ja sanoin että JÄLJELLE. Immeinen ihan säikähti mun reaktiosta mut alkoi nauraan ja oli iloinen puolestani :D
Tuomari sanoi et voin ajaa suoraan majapaikalle Liiedakkalaan. Siel VOI tuomari jo tehtävät valmiina omassa luokassa ja vetävät jäljen.
Sinne päästyä samointein teki toimitsija jäljen. Päästin Utun matkaan ja se kyl oikeen himoitsi päästä selvittään jälkeä. Kuitenkin meni tovi ja koiraa ei kuulunut ja ajattelin et niinköhän sotki ittensä jotenki. Tovin päästä alkoi kuuluun rapse metsästä ja Utu tuli kani suussa ja luovutus käteen. Muutama katsoja oli mukana ja onnittelivat. Se oli meidän nome. B korkkaus tällevuojelle ja ALO1. Fiilis oli huikee. Työtä tehty ja palkka sen mukainen.
Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kokeseen Rovaniemelle(ehkä jos saadaan paikka) elokuussa. Nähdään siellä.
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Hyvää Juhannusta
Ollaan päästy jo keskikesän kohokohtaan, juhannukseen. Alkukesä on mennyt taipparikurssin avustamisessa. Utun kanssa ollaan jatkettu entiseen malliin harjoituksia, perusjuttuja, eli markkeerauksia, ohjauksia, hakua. Ollaan isommalla/pienemmällä porukalla käyty aika ahkeraan tekeen harjotteita. Utulle olen ottanut erillisharjoituksina myös vasen/oikea juttuja mukaan. Lisäksi olen tehnyt jo muutaman ihan sokko-ohjauksen ja alkaa koira luottamaan minuun että kun lähetän siel on jotakin. Matkat eivät ole olleet pitkiä, vaan ihan haetaan luottamusta minuun että koiralle itelleen. Jatkossa pitää ottaa yhistelmiä ja kokkeilla miten Utu ottaa ohjaksia vastaan ihan avovedessä...
Ollaan päästy jo keskikesän kohokohtaan, juhannukseen. Alkukesä on mennyt taipparikurssin avustamisessa. Utun kanssa ollaan jatkettu entiseen malliin harjoituksia, perusjuttuja, eli markkeerauksia, ohjauksia, hakua. Ollaan isommalla/pienemmällä porukalla käyty aika ahkeraan tekeen harjotteita. Utulle olen ottanut erillisharjoituksina myös vasen/oikea juttuja mukaan. Lisäksi olen tehnyt jo muutaman ihan sokko-ohjauksen ja alkaa koira luottamaan minuun että kun lähetän siel on jotakin. Matkat eivät ole olleet pitkiä, vaan ihan haetaan luottamusta minuun että koiralle itelleen. Jatkossa pitää ottaa yhistelmiä ja kokkeilla miten Utu ottaa ohjaksia vastaan ihan avovedessä...
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
28.5.2016
Etellisenä päivänä tehdyt vesimarkkeeraukset päätin käydä hyödyntämässä. Vein yhen damin samaan paikkaan ja laitoin pienen kiven sukalla peitettyyn damiin jotta pysyy paikallaan. Samalla aattelin kokkeilla sokko-ohjausta, eli ohjaus nro2 on sokkona tehty. Siinä havaittavissa pientä pilliruostetta, ei pysähy vaik kui pillitän ku saapi damista käryn. Sitten tein viel pari tuplamarkkeja...ekassa koira saapi hakia valitsemassaan järjestyksessä. Toisessa minä päätän hakujärjestyksen.
Etellisenä päivänä tehdyt vesimarkkeeraukset päätin käydä hyödyntämässä. Vein yhen damin samaan paikkaan ja laitoin pienen kiven sukalla peitettyyn damiin jotta pysyy paikallaan. Samalla aattelin kokkeilla sokko-ohjausta, eli ohjaus nro2 on sokkona tehty. Siinä havaittavissa pientä pilliruostetta, ei pysähy vaik kui pillitän ku saapi damista käryn. Sitten tein viel pari tuplamarkkeja...ekassa koira saapi hakia valitsemassaan järjestyksessä. Toisessa minä päätän hakujärjestyksen.
torstai 26. toukokuuta 2016
26.5.2016
Käytiin Utun kanssa tekeen pari vesimuistiohjausta. Päästiin matkaan 5.6.2016 Hailuodon nome B kokeeseen. Piti käyä testaan miten koira palauttaa vedestä.Muutenki reenattu wt taki aenempi pellolla ni syytä vähän kokkeilla miten koira toimii rannalla. Kotona viel palanpainikkeeksi tein lähihakureenin lihapullilla muistin virkistämiseksi...
Käytiin Utun kanssa tekeen pari vesimuistiohjausta. Päästiin matkaan 5.6.2016 Hailuodon nome B kokeeseen. Piti käyä testaan miten koira palauttaa vedestä.Muutenki reenattu wt taki aenempi pellolla ni syytä vähän kokkeilla miten koira toimii rannalla. Kotona viel palanpainikkeeksi tein lähihakureenin lihapullilla muistin virkistämiseksi...
maanantai 23. toukokuuta 2016
WT Kemi 21.5.2016
Kevään aikana olemme Utun kans tähdänneet "omiin" WT kokeisiin. Ollaan ennen koetta tehneet walkuppia muiden koirakoiden kanssa. Utu on lämmin koira, ja alussa oli vähän piippausta, kuumeni kun muut koirat teki muutamia noutoja. muutaman kerran jälkeen piippaukset jäi olemattomiksi ja loppuivat tyystin, eli kasvua tapahtui siinäkin. Asiassa auttoi myös että koirat tuli tutuiksi, sekä oma toiminta ennen reenejä=kävin ottamassa enimpiä virtoja pois lenkittämällä sekä tekemällä pientä aivojumppaa.
Koepäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Koirakoita oli ALOssa 15. Tuomareita oli kaksi, kuten nykyään WT kokeissa täytyy olla, Pekka Uusiäki sekä Tomi Sarkkinen.
Koeaamuna heräsin 6 maissa. Koepaikalla piti olla ilmottautumassa kello8. Aamutoimien jälkeen lähdimme Utun kanssa tekeen kävelylenkin. Otin damin matkaan ja tein pari markkeerausta peitteiseen alueeseen, jossa joutui käyttään nokkaansa. Samalla tein pari luovutusta ihan lyhyellä noudolla. Päivää ennen olimme tehneet porukkareeniä, joten Utusta huoki omalla tavalla rauhallisempi olemus, pää oli rauhallisempi kiitos suunnitellun alasajon reeneissä, liikunta yms.
Nokka kohti Kemiä. Siel tuomarit pitivät pienen puhuttelun koirakoille. Utu ei ollut kiihdyksissä kovinkaan, mikä oli hyvä merkki. Talvella tehdyt koiratkouluun porukkareenit selkeesti antaneet positiivista meille= ei aiheuttanut muut koirat liiallista kiihtymystä. Selkeesti kuitenkin heijasti reenaamattomuus passia=istumista tuolissa tekemättä mitään, liian vähän sellaista, jos ollenkaan. Utu reagoi kaikkeen olemattomaan ihan turhaan, eli sitä reeniä täytyy tehdä. Utun täytyy oppia relaxoitumaan tilanteihin kuten tuo odotuspaikka, missä on koiria ja kuuluu paukauksia ympäriinsä. Muutaman kerran meni maahan pötkölleen, mutta heti kohta seisoi häntä heiluen ku joku meni vierestä, ihmisiä tuli ja meni...myös turhautumisvinguntaa oli kehissä, joskin ei onneksi jatkuvaa. Kyl se viel oppii oleen rauhassakin, toivotaan niin.
Tuomarit pitivät aloituspuhuttelussaan pikaisen läpiviennin kokeesta. 1 ja 2 rastilla tuomarina oli Tomi sekä 3 ja 4 rastilla Pekka. 5 rasti oli sitten päättävä rasti, vesityö, jonka vetämisen suoritti tuomari jonka rastit oli nopeimmin läpi. Koe alkoi n. puol 9 maissa ja aikomus oli saaja läpivietyä 1 mennessä.
Minä ja Utu aloitimme toisena koirakkona rastista 3 ja 4, jotka oli yhdistelmärasteja. Aluksi oli ykkös markkeeraus ja nouto siitä. Sen jälkeen siirryttiin seuraamisen kautta n. 30m päähän toiseen paikkaan jossa oli ohjelmassa ohjaus. Sen jälkeen siirryttiin vähän taaemmas passiin, jossa koira seurasi seuraavan koirakon työskentelyn jonka jälkeen oltiin 3-4 suoritettuna.
Markkeerauksen Utu toimitti hienosti. Palautus tuli rivakasti, hieman risukkoinen tippumispaikka tuotti työtä, mutta sieltä se sen kaivoi. Seuraamisessa en jännitykseltäni seurannut ihan tuomarin vauhtia, eli tulin pari metriä perässä. Ohjauksessa Utu veti hieman ohjauspaikan ohitse, mutta sain pienellä pysäytyksellä ohjauttua koiran alueelle. Olkoonkin että en ollut tyytyväinen paikka pillityksen tuomaan viiveeseen, eli sen verta kierroksia että ei heti reagoinut. Dami siitä ylös ja siirtyminen passiodotukseen. Utu oli rauhallisesti kun seuraava koirakko haki markkeerauksen. Ohjauslaukauksen aikana Utu hiissas itteä metrin eteenpäin. Sopevasti oli häntä siinä tarjolla ja polkasin hieman ja Utu korjas paikkansa viereeni takaisin. Se toki näkyi pisteissä, rastilta 16p. Näin oli koe saatu aluilleen, ja jännityskin hieman helpotti. Minua jännitti mahottomasti, maha löysällä aamusta asti. Itse luon aina odotuspaineita itselleni ja myöskin oma kilpailuvietti kova ja halu näyttää että ollaan tehty oikein asioita kun olen kärkäs antaan neuvoja muillekkin, että on näyttää että ne toimii.
Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Tomin 1 rasti. Kaksi ykkösmarkkeerausta, erillisiä. Toinen hakkuulla olevaan pieneen vesistöön, jota tosin ei nähnyt lähetyspaikalta. Utu pysyi hienosti paikalla, hieman kenties perse saattoi nousta. Muutoin suoraviivainen meno pudotuspaikalle , palautus tuli sitten hieman kiertäen ,eli ei ihan samasta reiästä kuin meno. Palautus tuli käteen ja sen jälkeen markki nro 2. Se tul ihan aukeammalle hakkuulla, jossa oli puita ja risuja sikin sokin, eli vaikeahko alue kaivaa. Utu markkeerasi damin hyvin ja melkein suorilta kaivoi damin ylös ja palautti. Tuomari antoi palautteen että hienosti meni. Antoi tehtäväksi riisua Utun häsläys palautuksen jälkeen pois, eli opettaa rauhoittuun palautuksen jälkeen ja ottamaan vierelle sen jälkeen, paikallaan oleva palaute.
Oletin että siinä oli 1-2 rasti samalla kertaa, mutta tulihan sieltä sit viel erillinen rasti joka oli nro2. Eli 1 rastiin kuului nuo kaksi erillistä markkeerausta. Rasti nro2 oli sitten vuorossa tovin päästä meillä. Siihen kuului ensin muistimarkkeeraus damilla, joka oli tyyliin 10m päähän vain. Sen jälkeen käännyttiin kohti ohjauspaikkaa, jonne tuli laukaus ja koira tuli ohjata paikkaan missä dami on. Tuomari Tomi joutui selittään minulle kohdennetusti missä dami on, koska oli näkyvillä, mutta minun värisokeus teki etten nähnyt selkeesti esillä olevaa damia, nooh, ei muuta kuin koira matkaan. Utu lähti ja meni hyvin ohjauksessa...painoi hieman yli paikasta, pillitin paikka(viive oli jälleen pysähtymisessä), mutta stoppas. Dami oli ihan koiran vieressä, johon sitten annoin lähihakupillityksen ja koira kaivoi hetkeä myöhemmin damin ylös ja palautus takaisin. Tämän jälkeen otettiin ylös muistimarkkeeraus ja hyvin oli muistissa minne dami tipahti ja sekin tuli muitta mutkitta käteen ja tehtävä suoritettu jälleen tuomarin sanoin: hyvin meni!
Nyt oli sitten enää jäljellä rasti nro5. Se oli vesirasti. Odotusta oli aika paljon tässä kun koirakoita oli jonossa useampi. Siinä outellessa kerkesi vaihtamaan kommentteja immeisten kanssa ja tuntemus oli hyvä, joskin viel epävarma, kun en voinut olla varma ravisteleeko Utu palauttaessa tms. Vuoromme tuli: paikkana oli pieni rinnetörmä jonka yläreunalla olimme lähetyspaikalla. Laukaus ja heitto veteen: Utu hiissas itteä vähän viereltä laukauksen ja tippumisen aikana. Tämän jälkeen oli sitten seuraaminen linjalta taaemaas n.10m josta vasta annettiin koiralle lupa hakea. Korjasin Utun sivulle ennen lähetystä, odotin että koira hieman rauhoittuu ja annoin luvan hakea. Sinne se poika molskautti , otti damin ja palautti suoraan käteen ravistelematta. Koira naruun. Koe oli ohi.
Nyt alko jännittäminen kun kuului että muillakin oli mennyt hyvin. Usea koirakko oli saanut damit ylös.
Kun koe oli ohitse ennen kello 11 tuli palkitseminen. 6 koirakkoa oli saanut 1 tuloksen ja jännitin että mitenkähän meillä. Pieniä kauneusvirheitä oli joista en tiennyt mikä oli tuomareiden rokotus niistä.Palkitseminen lähti kuuennesta eteenpäin, 3 parasta koiraa sai sitten palkinnon. Toimitsija palkitsi koiran numero kolme ja aattelin että emme ole sit vissiin 1 pisteillä. Mitä vielä. Toiseksi kuulutettiin Markus Kinnunen ja Utu pistein 91!!!!Jihaa. Mikä fiilis, jeee. Paras koirakko sai pisteet 93, onnea hänelle. Olin kyl muikeana tilanteesta, oli mennyt hyvin. Fiilis loppupäivänä oli hyvä. Olin toimitsijana sitten iltapäivän kokeessa AVO ja VOI luokassa, heittelemässä dameja. Fiilis oli hyvä ja tätä kirjottaessakin tuntuu mukavalle. Hyvä aloitus vuojelle. Työ on jo nyt tuottanut hedelmää.
Seuraavana päivänä oli viel koulutuspäivä, johon ilmosimme ittemme Utun kanssa. Tomi veti aamulla oman juttunsa koirlle. Markkeerauksia muutama. Porisimme Utun lämpenemisestä ym toiminnasta. Käski kiinnittää huomiota koiran paikkaan vierellä, korjaamaan käsin paikka kunnnolla, eli viilaamaan kohalleen. Sanoi, että se vaikuttaa kovasti koiran päänuppiin, kun joutuu keskittyyn myös omaan toimintaan, mikä monasti näkkyy sitten myös jos esim on vähän kuuma ja meinaa äännellä. Pekka piti toisen puolen sitten päivästä. Siel en tehnyt Utun kans kuin yhden ohjauksen, keskityttiin olemaan istumassa vain passissa, joka on Utulle tällä hetkellä vaikein osa-alue. Sitä täytyy reenata nyt jatkossa, hioa noi paikat sivulla, seuraamisessa kuntoon tarkalleen, vaatia siinä koiralta sitä paikkaa korjaten jos vähänkään meinaa hutiloida, Kuumumisen yhteydessä tuo asia takuulla korostuu, joka himmaa koiraa varmasti kun ei pysty/voi hiissailla kun siihen on puututtu aikasemmin ja täten skarppaa koiraa varmasti. Olen Tomin kanssa samaa mieltä. Tomin omat kommentit aamun reenin jälkeen oli että jatka samaa rataa. Kyse on pienistä viilauksista ja ne kannattaa laittaa kuntoon. Pekan anti oli että kannattaa miettiä jokkainen koiransa kohalla, mikä on paras reenin pituus, ettei tehe liian pitkiä reenejä. Toinen juttu oli, että kannattaa walkupit tehdä vaikka ensin pareittain tutun koiran kanssa, lisäten pikkuhilja haastetta, jolloin ei tule liian paljon ärsykettä koiralle, eli ettei opi vinkumiseen. Hyviä vinkkejä ja miettimisen aihetta jatkoon omallakin kohdalla.
Kevään aikana olemme Utun kans tähdänneet "omiin" WT kokeisiin. Ollaan ennen koetta tehneet walkuppia muiden koirakoiden kanssa. Utu on lämmin koira, ja alussa oli vähän piippausta, kuumeni kun muut koirat teki muutamia noutoja. muutaman kerran jälkeen piippaukset jäi olemattomiksi ja loppuivat tyystin, eli kasvua tapahtui siinäkin. Asiassa auttoi myös että koirat tuli tutuiksi, sekä oma toiminta ennen reenejä=kävin ottamassa enimpiä virtoja pois lenkittämällä sekä tekemällä pientä aivojumppaa.
Koepäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Koirakoita oli ALOssa 15. Tuomareita oli kaksi, kuten nykyään WT kokeissa täytyy olla, Pekka Uusiäki sekä Tomi Sarkkinen.
Koeaamuna heräsin 6 maissa. Koepaikalla piti olla ilmottautumassa kello8. Aamutoimien jälkeen lähdimme Utun kanssa tekeen kävelylenkin. Otin damin matkaan ja tein pari markkeerausta peitteiseen alueeseen, jossa joutui käyttään nokkaansa. Samalla tein pari luovutusta ihan lyhyellä noudolla. Päivää ennen olimme tehneet porukkareeniä, joten Utusta huoki omalla tavalla rauhallisempi olemus, pää oli rauhallisempi kiitos suunnitellun alasajon reeneissä, liikunta yms.
Nokka kohti Kemiä. Siel tuomarit pitivät pienen puhuttelun koirakoille. Utu ei ollut kiihdyksissä kovinkaan, mikä oli hyvä merkki. Talvella tehdyt koiratkouluun porukkareenit selkeesti antaneet positiivista meille= ei aiheuttanut muut koirat liiallista kiihtymystä. Selkeesti kuitenkin heijasti reenaamattomuus passia=istumista tuolissa tekemättä mitään, liian vähän sellaista, jos ollenkaan. Utu reagoi kaikkeen olemattomaan ihan turhaan, eli sitä reeniä täytyy tehdä. Utun täytyy oppia relaxoitumaan tilanteihin kuten tuo odotuspaikka, missä on koiria ja kuuluu paukauksia ympäriinsä. Muutaman kerran meni maahan pötkölleen, mutta heti kohta seisoi häntä heiluen ku joku meni vierestä, ihmisiä tuli ja meni...myös turhautumisvinguntaa oli kehissä, joskin ei onneksi jatkuvaa. Kyl se viel oppii oleen rauhassakin, toivotaan niin.
Tuomarit pitivät aloituspuhuttelussaan pikaisen läpiviennin kokeesta. 1 ja 2 rastilla tuomarina oli Tomi sekä 3 ja 4 rastilla Pekka. 5 rasti oli sitten päättävä rasti, vesityö, jonka vetämisen suoritti tuomari jonka rastit oli nopeimmin läpi. Koe alkoi n. puol 9 maissa ja aikomus oli saaja läpivietyä 1 mennessä.
Minä ja Utu aloitimme toisena koirakkona rastista 3 ja 4, jotka oli yhdistelmärasteja. Aluksi oli ykkös markkeeraus ja nouto siitä. Sen jälkeen siirryttiin seuraamisen kautta n. 30m päähän toiseen paikkaan jossa oli ohjelmassa ohjaus. Sen jälkeen siirryttiin vähän taaemmas passiin, jossa koira seurasi seuraavan koirakon työskentelyn jonka jälkeen oltiin 3-4 suoritettuna.
Markkeerauksen Utu toimitti hienosti. Palautus tuli rivakasti, hieman risukkoinen tippumispaikka tuotti työtä, mutta sieltä se sen kaivoi. Seuraamisessa en jännitykseltäni seurannut ihan tuomarin vauhtia, eli tulin pari metriä perässä. Ohjauksessa Utu veti hieman ohjauspaikan ohitse, mutta sain pienellä pysäytyksellä ohjauttua koiran alueelle. Olkoonkin että en ollut tyytyväinen paikka pillityksen tuomaan viiveeseen, eli sen verta kierroksia että ei heti reagoinut. Dami siitä ylös ja siirtyminen passiodotukseen. Utu oli rauhallisesti kun seuraava koirakko haki markkeerauksen. Ohjauslaukauksen aikana Utu hiissas itteä metrin eteenpäin. Sopevasti oli häntä siinä tarjolla ja polkasin hieman ja Utu korjas paikkansa viereeni takaisin. Se toki näkyi pisteissä, rastilta 16p. Näin oli koe saatu aluilleen, ja jännityskin hieman helpotti. Minua jännitti mahottomasti, maha löysällä aamusta asti. Itse luon aina odotuspaineita itselleni ja myöskin oma kilpailuvietti kova ja halu näyttää että ollaan tehty oikein asioita kun olen kärkäs antaan neuvoja muillekkin, että on näyttää että ne toimii.
Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Tomin 1 rasti. Kaksi ykkösmarkkeerausta, erillisiä. Toinen hakkuulla olevaan pieneen vesistöön, jota tosin ei nähnyt lähetyspaikalta. Utu pysyi hienosti paikalla, hieman kenties perse saattoi nousta. Muutoin suoraviivainen meno pudotuspaikalle , palautus tuli sitten hieman kiertäen ,eli ei ihan samasta reiästä kuin meno. Palautus tuli käteen ja sen jälkeen markki nro 2. Se tul ihan aukeammalle hakkuulla, jossa oli puita ja risuja sikin sokin, eli vaikeahko alue kaivaa. Utu markkeerasi damin hyvin ja melkein suorilta kaivoi damin ylös ja palautti. Tuomari antoi palautteen että hienosti meni. Antoi tehtäväksi riisua Utun häsläys palautuksen jälkeen pois, eli opettaa rauhoittuun palautuksen jälkeen ja ottamaan vierelle sen jälkeen, paikallaan oleva palaute.
Oletin että siinä oli 1-2 rasti samalla kertaa, mutta tulihan sieltä sit viel erillinen rasti joka oli nro2. Eli 1 rastiin kuului nuo kaksi erillistä markkeerausta. Rasti nro2 oli sitten vuorossa tovin päästä meillä. Siihen kuului ensin muistimarkkeeraus damilla, joka oli tyyliin 10m päähän vain. Sen jälkeen käännyttiin kohti ohjauspaikkaa, jonne tuli laukaus ja koira tuli ohjata paikkaan missä dami on. Tuomari Tomi joutui selittään minulle kohdennetusti missä dami on, koska oli näkyvillä, mutta minun värisokeus teki etten nähnyt selkeesti esillä olevaa damia, nooh, ei muuta kuin koira matkaan. Utu lähti ja meni hyvin ohjauksessa...painoi hieman yli paikasta, pillitin paikka(viive oli jälleen pysähtymisessä), mutta stoppas. Dami oli ihan koiran vieressä, johon sitten annoin lähihakupillityksen ja koira kaivoi hetkeä myöhemmin damin ylös ja palautus takaisin. Tämän jälkeen otettiin ylös muistimarkkeeraus ja hyvin oli muistissa minne dami tipahti ja sekin tuli muitta mutkitta käteen ja tehtävä suoritettu jälleen tuomarin sanoin: hyvin meni!
Nyt oli sitten enää jäljellä rasti nro5. Se oli vesirasti. Odotusta oli aika paljon tässä kun koirakoita oli jonossa useampi. Siinä outellessa kerkesi vaihtamaan kommentteja immeisten kanssa ja tuntemus oli hyvä, joskin viel epävarma, kun en voinut olla varma ravisteleeko Utu palauttaessa tms. Vuoromme tuli: paikkana oli pieni rinnetörmä jonka yläreunalla olimme lähetyspaikalla. Laukaus ja heitto veteen: Utu hiissas itteä vähän viereltä laukauksen ja tippumisen aikana. Tämän jälkeen oli sitten seuraaminen linjalta taaemaas n.10m josta vasta annettiin koiralle lupa hakea. Korjasin Utun sivulle ennen lähetystä, odotin että koira hieman rauhoittuu ja annoin luvan hakea. Sinne se poika molskautti , otti damin ja palautti suoraan käteen ravistelematta. Koira naruun. Koe oli ohi.
Nyt alko jännittäminen kun kuului että muillakin oli mennyt hyvin. Usea koirakko oli saanut damit ylös.
Kun koe oli ohitse ennen kello 11 tuli palkitseminen. 6 koirakkoa oli saanut 1 tuloksen ja jännitin että mitenkähän meillä. Pieniä kauneusvirheitä oli joista en tiennyt mikä oli tuomareiden rokotus niistä.Palkitseminen lähti kuuennesta eteenpäin, 3 parasta koiraa sai sitten palkinnon. Toimitsija palkitsi koiran numero kolme ja aattelin että emme ole sit vissiin 1 pisteillä. Mitä vielä. Toiseksi kuulutettiin Markus Kinnunen ja Utu pistein 91!!!!Jihaa. Mikä fiilis, jeee. Paras koirakko sai pisteet 93, onnea hänelle. Olin kyl muikeana tilanteesta, oli mennyt hyvin. Fiilis loppupäivänä oli hyvä. Olin toimitsijana sitten iltapäivän kokeessa AVO ja VOI luokassa, heittelemässä dameja. Fiilis oli hyvä ja tätä kirjottaessakin tuntuu mukavalle. Hyvä aloitus vuojelle. Työ on jo nyt tuottanut hedelmää.
Seuraavana päivänä oli viel koulutuspäivä, johon ilmosimme ittemme Utun kanssa. Tomi veti aamulla oman juttunsa koirlle. Markkeerauksia muutama. Porisimme Utun lämpenemisestä ym toiminnasta. Käski kiinnittää huomiota koiran paikkaan vierellä, korjaamaan käsin paikka kunnnolla, eli viilaamaan kohalleen. Sanoi, että se vaikuttaa kovasti koiran päänuppiin, kun joutuu keskittyyn myös omaan toimintaan, mikä monasti näkkyy sitten myös jos esim on vähän kuuma ja meinaa äännellä. Pekka piti toisen puolen sitten päivästä. Siel en tehnyt Utun kans kuin yhden ohjauksen, keskityttiin olemaan istumassa vain passissa, joka on Utulle tällä hetkellä vaikein osa-alue. Sitä täytyy reenata nyt jatkossa, hioa noi paikat sivulla, seuraamisessa kuntoon tarkalleen, vaatia siinä koiralta sitä paikkaa korjaten jos vähänkään meinaa hutiloida, Kuumumisen yhteydessä tuo asia takuulla korostuu, joka himmaa koiraa varmasti kun ei pysty/voi hiissailla kun siihen on puututtu aikasemmin ja täten skarppaa koiraa varmasti. Olen Tomin kanssa samaa mieltä. Tomin omat kommentit aamun reenin jälkeen oli että jatka samaa rataa. Kyse on pienistä viilauksista ja ne kannattaa laittaa kuntoon. Pekan anti oli että kannattaa miettiä jokkainen koiransa kohalla, mikä on paras reenin pituus, ettei tehe liian pitkiä reenejä. Toinen juttu oli, että kannattaa walkupit tehdä vaikka ensin pareittain tutun koiran kanssa, lisäten pikkuhilja haastetta, jolloin ei tule liian paljon ärsykettä koiralle, eli ettei opi vinkumiseen. Hyviä vinkkejä ja miettimisen aihetta jatkoon omallakin kohdalla.
perjantai 20. toukokuuta 2016
perjantai 13. toukokuuta 2016
tiistai 3. toukokuuta 2016
Kevät kohisten tulevi, Niin, sitä se on tehnyt. Lumet ovat saaneet kyytiä. Utun kanssa ollaan harjoiteltu perusasioita. Käytiin kevään korvalla Oulussa epävirallisessa nome b kokeessa dameilla. SIel huomio oli että sokko-ohjaukset ei vielä toimi. Kyselin kokeneimilta apua ja siirrryimme Utun kans muistipaikkaohjauksiin. Toinen huomio tuli, että kun tehdään parityönä harjoituksia, Utu kuumuu valtavasti. Siinäpä on meillä tenkkapoo, miten lähestyä asiata...toisten mielestä damit pannaan, toiset taas lähestyy asiaa kiihtymisen mukaan, eli tehdään reeniä, missä ei liiaksi kiihdy, eli koira hallitsee itteään ja siitä pikkuhiljaa edetään...pittää testailla mikä olisi paras meille...reenattu ollaan kuitenkin jotaki pientä, keskittyen enempi ohjauksiin...
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
lauantai 2. huhtikuuta 2016
perjantai 18. maaliskuuta 2016
18.3.2016
Talvihakua...jooh...pakkasta -5, aurinko paistaa, mutta tuuli kylmä kuin mahoton ja pohjoisesta. Hyvä keli hyödyntää tuulta haussa, olkoonkin, että lumenpinta hieman raa-ahko. Suuntana merenranta, Utu 1v6kk ja mie+damit+starttipyssy. Autolta kävellessä rannalle, heitin rantaviivaan 3 damia, muistiohjausta varten. Tätä ennen olin kun koira autossa, vienyt 6 damia eri paikoille rantarisukossa...kaksi selkeempää saareketta, pieniä puskia välissä erottamassa pusikot toisistaan, välimatka useita kymmeniä metrejä...yhdessä heitimme siis muistimarkit...hakualueelle käytin yhtä laukausta, motivaatioksi. Kun lähetin paukun jälkeen, koiraa selkeesti painoi(koko haun lähetysten ajan), yhdessä heitetyt damit selkämme takana...pyörähyksen kera poistui hakuun(en tiedä sotkeeko oma käsi jotenkin, eli näytän myös hieman suuntia, minne mennä hakuun/käytän ohjauksessa samaa kättä, joskin tarkemmin, mene ja tiedä...joskos lopettas käsisuuntimon näytön)...2 hakudamia+ohjaus+1 hakudami+ohjaus...tähän ohjaukseen saakka meni ihan jees(eka ohjaukseen vähän kiirus, piti korjata paikkaa muutaman kerran sekä kääntää rintamaa hieman erisuuntaan minne tahtoi mennä)...toiseen ohjaukseen ei ikäänkuin muistanu et siel olis jotaki viel...lähestyimme ohjauspaikkaa kahteen kertaan jolloin sain lähetettyä, joskin siinäkin hieman pyörähti, mut sain painettua damille...4 ja 5 dami ruudusta tuli ihan jees, mutta yhen damin olin jättänyt videossa vasemmalle kauemmas(kuudennen)...se teki töitä...koira palasi muutaman kerran minun luokse mutta lähti takasin hakuun itse...vimosen kerran kun tuli luokseni(pyöri lähellä ja oli menossa meistä vasemmalle aukeellepäin) niin otin koiran seuraamiseen ja lähestyimme hieman damia...sitten teki muutaman kierroksen ja meni tarpeeksi alas ja sai damin ylös...lopetimme koko touhun sitten viel yhteen pitempään ohjaukseen...hyvä reeni...koira tarvii viel paljon motivaatiota sekä selkeempiä ohjeita minulta...myöskin viel itteluottamusta jotta luottaa kun lähetän et jossaki on viel se joku, olkoonkin että teki töitä ihan mukavasti kuudetta damia kaivellessaan ennenkuin alkoi ilmottaan motivaation/väsyn painamista...reeni ooli hyvä sekä opettavainen...nuoren koiran kanssa mennään aina motivoiden, niin haku kuin ohjauksetkin, ite selkeempi ohjauksissa ym, miettiä muutoksia kun lähettää hakuun...luulen että sokkolähetys hakuun hieman koiraa hämmensi+toiselle rannalle heitetyt ohjausdamit
Talvihakua...jooh...pakkasta -5, aurinko paistaa, mutta tuuli kylmä kuin mahoton ja pohjoisesta. Hyvä keli hyödyntää tuulta haussa, olkoonkin, että lumenpinta hieman raa-ahko. Suuntana merenranta, Utu 1v6kk ja mie+damit+starttipyssy. Autolta kävellessä rannalle, heitin rantaviivaan 3 damia, muistiohjausta varten. Tätä ennen olin kun koira autossa, vienyt 6 damia eri paikoille rantarisukossa...kaksi selkeempää saareketta, pieniä puskia välissä erottamassa pusikot toisistaan, välimatka useita kymmeniä metrejä...yhdessä heitimme siis muistimarkit...hakualueelle käytin yhtä laukausta, motivaatioksi. Kun lähetin paukun jälkeen, koiraa selkeesti painoi(koko haun lähetysten ajan), yhdessä heitetyt damit selkämme takana...pyörähyksen kera poistui hakuun(en tiedä sotkeeko oma käsi jotenkin, eli näytän myös hieman suuntia, minne mennä hakuun/käytän ohjauksessa samaa kättä, joskin tarkemmin, mene ja tiedä...joskos lopettas käsisuuntimon näytön)...2 hakudamia+ohjaus+1 hakudami+ohjaus...tähän ohjaukseen saakka meni ihan jees(eka ohjaukseen vähän kiirus, piti korjata paikkaa muutaman kerran sekä kääntää rintamaa hieman erisuuntaan minne tahtoi mennä)...toiseen ohjaukseen ei ikäänkuin muistanu et siel olis jotaki viel...lähestyimme ohjauspaikkaa kahteen kertaan jolloin sain lähetettyä, joskin siinäkin hieman pyörähti, mut sain painettua damille...4 ja 5 dami ruudusta tuli ihan jees, mutta yhen damin olin jättänyt videossa vasemmalle kauemmas(kuudennen)...se teki töitä...koira palasi muutaman kerran minun luokse mutta lähti takasin hakuun itse...vimosen kerran kun tuli luokseni(pyöri lähellä ja oli menossa meistä vasemmalle aukeellepäin) niin otin koiran seuraamiseen ja lähestyimme hieman damia...sitten teki muutaman kierroksen ja meni tarpeeksi alas ja sai damin ylös...lopetimme koko touhun sitten viel yhteen pitempään ohjaukseen...hyvä reeni...koira tarvii viel paljon motivaatiota sekä selkeempiä ohjeita minulta...myöskin viel itteluottamusta jotta luottaa kun lähetän et jossaki on viel se joku, olkoonkin että teki töitä ihan mukavasti kuudetta damia kaivellessaan ennenkuin alkoi ilmottaan motivaation/väsyn painamista...reeni ooli hyvä sekä opettavainen...nuoren koiran kanssa mennään aina motivoiden, niin haku kuin ohjauksetkin, ite selkeempi ohjauksissa ym, miettiä muutoksia kun lähettää hakuun...luulen että sokkolähetys hakuun hieman koiraa hämmensi+toiselle rannalle heitetyt ohjausdamit
torstai 17. maaliskuuta 2016
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
tiistai 26. tammikuuta 2016
perjantai 15. tammikuuta 2016
Vuosi on vaihtunut . Olemme nyt 2016. Mennyttä vuotta voin katsoa hyvillä mielin. Utu on ollut hyvä niissä asioissa, mitä sille olen opettanut...päästiin starttaamaan kokeissa, nekin meni niin hyvin mitä vain voi ajatella, piirun viel ylikin.
Tuleva vuosi ollaan aloteltu noutajayhdistyksen hallireeneillä, joka lauantai. Pääpaino on ollut tottelevaisuudessa. Ensi kerralla on sitten dami mukana, eli pientä palautus ja noutoreeniä tehhään. Kivaa
Pakkasilmoja on piettänyt mukavasti. Ollaan käyty koirien kanssa paljon jäällä lompsimassa. Lunta sais tulla enempi, nyt ollaan jo Tammikuun puolessa välissä ja lunta hieman yli 10cm??
Ulkoilutin tänään 15.1.2015 hieman kameraa ja kuvasin meidän tämän päivän reenistä. Ulkona teimme perus tottista ja sisällä nouuto/palautusreeniä...hieno huomata kuinka Utu tarjoaa oikeen damia, eli työntää sitä käteen, hienoa!
Tuleva vuosi ollaan aloteltu noutajayhdistyksen hallireeneillä, joka lauantai. Pääpaino on ollut tottelevaisuudessa. Ensi kerralla on sitten dami mukana, eli pientä palautus ja noutoreeniä tehhään. Kivaa
Pakkasilmoja on piettänyt mukavasti. Ollaan käyty koirien kanssa paljon jäällä lompsimassa. Lunta sais tulla enempi, nyt ollaan jo Tammikuun puolessa välissä ja lunta hieman yli 10cm??
Ulkoilutin tänään 15.1.2015 hieman kameraa ja kuvasin meidän tämän päivän reenistä. Ulkona teimme perus tottista ja sisällä nouuto/palautusreeniä...hieno huomata kuinka Utu tarjoaa oikeen damia, eli työntää sitä käteen, hienoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)