Utu ja Rico Pukulmi 27.8.2015

Käytiin Utun ja Ricon kans Pukulmissa kahteleen raanakkoja. Aamulla sato vettä ja aamupäivästä kirkastu, sinne siis. Heinikko oli kostea, mutta keli muuten raikas, turhan lämmin viel. Koirat lonttas meneen ja oltiin kävelty se 5 min ja kyseisen videon tilanne tapahtu...hienosti toimi Utu, mut toi toinen, möhköfantti  Riconiin sitä kiinnosti enempi toisten koirien kusihajut :D  Matkaa jatkaessamme, lähti jostaki tavi, koirien eestä, näin laskupaikan, noh...kohta oltiin uuelleen huudeilla ja taas koira, UTU, ajoi tavin ilmaan...ammuin kahesti, sai hieman osumaa ja laskeutuva lento kohti kaislikkoa...uuelleen tavin suuntaan ja taas UTU ajoi linnun ylös...laukaus ja tavi kenttään. Merkilliseksi tilanteen teki se, että lintua ei löytynyt...kolmeen kertaan lontattiin tippumispaikka, mutta ei...vettä oli siinä kohtaan aika paljon, et liekkö jääny raanaan ja painui jonnekki, merkillistä?? Noh, kierreltiin ympäri ämpäri, palattiin joen varteen ja kas, UTU ajoi rannasta lintuja veteen...näin heti, et lentokyvyttömiä.3kpl sinikkoja...annoin koirien mennä perään...Rico teki minuutin mutkan ja tuli takas rantaan, UTU jäi lonttaseen uimasyvyyteen ainaki viieksi minuutiksi, ois ollu kauemminki, mut ite jatkoin matkaa ja koira palas rannalle...matka kun jatkui, niin kohta Utu ampas eessä häntä heiluen eteenpäin, ja kas. Yksi lintu suussa...samanlainen lentokyvytön lintu se oli...mielestäni oli saanut osumaa, joten sen paikka ei ollut enään veteen, vaan otin hengen pois...täytyy sanua että on mulla hieno koira toi UTU...Ricoa ei oikeen jaksanu kuin sillon tällön kiinnostaa linnut, ilman Utua, ei olis nuokaan tullut eräksi, kun toinen möhköfantti ei oikeen jaksa tuossa ympäristössä ja tuolla kelillä tehä töitä..Utu teki jatkuvasti pyyteettömästi, intoa puhkuen hommia, ihan luontaisesti... Rico kuseskeli siel pitkin pusikoita, innostu välil ja taas lompsi kävellen meneen :D Noh, kyl Ricosta passikoiraksi on, ja kenties mettäkanalle, mut tollanen raskas ympäristö ei vain ole sen rungolle sopeva...Utu taas siel mennä lonttas häntä heiluen, ilman käskyä, omaan tahtiin, mutta töitä luontaisesti tekien...tästä o mukava jatkaa syksyä (Y) Kommee reissu kaikenkaikkiaan...

SORSAJAHTI 20.8

Tätä päivää ollaan ootettu kuin kuuta nousevaa. Ollaan ylläpietty ruokintaa sorsille. Omat nuoret pojat pääsee ampumaan turvallisia ja ennenkaikkea, saavat mahollisuuden saada omaa saalista. Veneellä ollaan kuskattu usea sata kiloa ohraa lättänokille ruuaksi. Muutama päivä ennen alotusta, vesi kävi aika matalalla, eka kertaa koko kesänä, ollut plussalla kuulmma 3kk putkeen. Sorsilla alkaa oleen levottomat olot aina ennen jahin alkua, luonnostaan ja niihän se kävi, että osa linnuista, jokka käyny ruokinnalla, lähtivät hyväkuntoisina ja ravittuina muutolle,hyvä niin. Noh, kaikesta huoolimatta, ei net kaikki olleet muuttokunnossa, vaan kyl sinne jäi viel mokoma lintuja alotukseenkin.

Heräsin 20.8 aamulla jo kuuen jälkeen, ei nukuttanut yhtään, mokoma. Vanhin pojista oli mennyt jo yöksi etellisenä päivänä. Kelit oli luppaillu kohilleen, +20 ja aika tuuletonta. Niihän se aamu valkenikin, pilvettömänä...autoon oltiin pakattu kamat jo osittain etellisenä iltana. Vein yöpyjät veneellä sinne ja kuvattiin lintujen poistumista ruokinnalta...olihan siel muutama...

Aamusta kylmälaukkuun eväät, kaupan kautta lisätarpeet ja nokka kohti jahtipaikkaa. Ajatuksena oli, kuten teinkin, otin vanhemman koiran Ricon alotukseen ja tarkotus hakia Utu sinne sit myöhemmin. Mettästäjiä paikalle oli tulossa minun ja kahen poikani lisäksi veli ja hänen poikansa sekä pari muuta jahtiporukkaan kuuluvaa...kaikenkaikkiaan 6 pyssyniekkaa. 

Kun kello lähesty 12 siirryimme passikojuihin...aurinko paistoi ja oltiin ihan T paidoilla koko sakki...alotus oli ja meni...lintuja näkyi hyvin vähän, laukauksia kuului sieltä täältä. Eka paikka siunaantuin veljenpojhalle, kun pari telkkää uskaltautui lähelle..mut ei saanut alas...siinäpä oli tilanteet ekaan tuntiin, jonka jälkeen sirryimme kahville...tiesimme, että ilta kun koittaa, on meidän hetkemme...

Lasse keittää kahvia, huomatkaa kahvipussi

Siinä kahvia keitellessämme, käytiin aika-ajoin kahtomassa olisko lintuja lennelly passipaikalle, ja niihän siinä ruukaa käyä. Taviparvi sekä isompi haapanaparvi oli siel syömässä sulassa sovussa kaaveiden kanssa...noh, siinäpä syökööt, kyl met kerkiemme myöhemminki passamaan. Siinä kahvitellessa, tuli erävalvoja piipahtaan tarkistamassa luvat, moitteita ei tullut, tarjosimmepa viel kahvit pikkuleivän kera ja turisimme mukavia. Siinä istuskellessamme, lähti innokkaimmat passiin...jonnin ajan päästä kuului muutama laukaus ja ekat linnut tuli alas, kaksi telkkää. Kuului huutelua"Rico", joka oli matkasa...kiiruhdin sinne kaveriksi...noh, siel se Rico tolskas veessä ja HAUKKUI...niimpä...raana telkkä räpisteli veessä ja Rico paukutti menemään kuin ajokoira...en saanut mitenkään koiraa ottamaan lintua suuhun,... muutakuin hakea itte pois...viskoin sitä sitten ees taas ja lopulta otti suuhun, joskin näki, että vähän oli "pelkoa" takana...Rico joskus saanu lokilta selkään ja istuu kovassa se pelko. Noh, mulla meni hermot ja samantien soitin eukolle, että tulleepi hakeen Ricon kotia ja Utu tilalle..mie en jaksanu kahtoa koiraa joka haukkuu riistalle eikä ota suuhun...sieltähän se Utu sit tuli onnessaan ja pääsikin tavanomasta aikasemmin jahtiin kanssamme. Iltapäivästä velipoikakin saapui jahtiin ja porukka oli kasassa.

Myöhemmin pojat saivat myös yhen tavin saaliiksi, joskin siihen ei tarvinnut koiraa avuksi. Velipojan mukana tuli hänen seisojansa Rolle Utun kaveriksi.

Kun kello läheteleli 20.00 siirryimme koko joukolla passeihin..olimme jutustelleet siinä alkuillaan ja syöpötelleet...tarkotuksena oli paistaa sorsaa, mutta ei yhestä telkästä ja tavista ollut porukalle, joten oli tyytyminen makkaraan. ...ei tarvinnut kauaa istuksella illalla passissa kun alkoi tapahtumaan...aamlla pakoilleet sorsat alkoi valumaan ruokinnalle tasaseen tahtiin...pudotuksia tuli mutta myöskin huteja, joka palveli erittäin hyvin Utua...se yllätti olemuksellaan minut täysin. Se istui kypsästi passissa minun kanssa, narussa, mutta rauhallisesti...se tarkkaili lentäviä lintuja ja markkeerasi pudotukset...se sai noutaa aika-ajoin helppoja noutoja, vaikeimmat otti sitten velipoja seisoja, Rolle. Hieno tapahtuma oli kun ammuttiin alas heinäsorsa. Utu merkkasi sen ja lähti luvasta noutamaan...mut kun pääsi linnun viereen se sukelsi...Utu teki työtä siinä ja näki et josaki kävi pien räpellys...se ui kohteeseen ja kävi uppelossa, mut tuli ilman sorsaa pinnalle..kohta se teki uuelleen, painuen ite ihan kokonaan veen alle ja kas nousi sorsa suussa sieltä...vähän oli mahtava fiilis...muutaman tuplapuotuksen se sai, joista toinen unohtu molemmilla kerralla tuodessa toista pois...sain tehtyä myös kaksi ohjausta, joskin lyhyttä, mutta onnistunutta...Loppuyöstä Utu alkoi väsyyn ja annoin enempi tilaa vanhemmalle seisojalle, joka hoiteli sit haastavat ja pitemmän uinnit...saalista tuli kelvollisesti, ilta oli komia ja kirkas...Kellon ollessa puol 12 yöllä löimme hanskat tiskiin ja poistuimme jahtipaikalta jokkainen omiin suuntiinsa. ...ainoastaan velipojan poika sekä oma poika jäivät viel toiseksi yöksi telttailemaan jahtipaikalle. Autolla jaoimme saaliit ja kotiin tullessamme, odotti täkkälihojen poistaminen...

21.8

Hyvin nukutun yön jälkeen, aamupäivällä suuntasimme Utun kanssa uuelleen kohti jahtipaikkaa. Pojat oli aamulennolla ampuneet 6 lintua nurin, jokkaisen löytäen ja veneellä pois hakien. Suuntasimme nuoremman poikani ja Utun kanssa rantoja kahlaileen. 

Heti ensalkuun kun pääsimme matkaan, näin Utusta, että nyt oli hajuja...oli isompi oja keskellä heinikkoa, jossa kovin vettä, ...heinikossakin oli kovin...sieltä sit Utu sai hajun jostakin sorsalinnusta...pojalla oli haulikko, joten ite vain seurasin ja tarkkailin Utun toimintaa että pojan aseen käsittelyä. Hieno oli seurata kun vesikorte vain kaatui sorsan eessä, jossa sorsa ui pinnalla karkuun, mutta antamatta mahollisuutta lopetuslaukaukseen korkean veen ja kortteikon takia...ei pystynyt summassa ampua.ainoo merkki oli siis linnusta sen eessä heiluva kortteikko, josta näki missä suunnaölla lintu ui....noh, lintu vei voiton, se sukelsi ja suuntana sillä oli mikälie...ei saatu kaivettua lintua ylös vaikka kui melskasimme...päätimme jatkaa matkaa...

Eessäppäin Utu sai jälleen käryä...hieno oli nähä ku häntä vispasi heinikossa ja koira teki hypyn ja jäi paikoilleen ihmettelemään...lintu sukelsi...näin kauempaa, mihin se nousi ja näytin pojalle suunnan...matkaa oli n.10m...kehotin ampumaan päähän, jottei lintu mene rikki...poika teki työtä käskettyä...laukauksen jälkeen lintu alkoi räpiköimään hullusti...Utu tuli paikalle ja yritti sekamelskan seasta ottaa lintua suuhun, mut räpimä oli niin valitaisa että vasta kun se hiljeni, Utu otti linnun suuhun ja toi minulle...heinuri, nuori, joka ei kyennyt lentämään...valitettavati näitäkin näemmä viel oli, mutta minkäs teet..lintu toimii kuin raanakko lintu ja veestä sitä on vaikee nähä, kumpi se on...

Jatkoimme matkaa ja uuelleen sama tilanne...tällä kertaa sorsa sukelsi Utun eestä kauemma ja nousi, poika ampui ja Utu nouti...samanlainen lintu, joka nippa nappa osasi lentää...toinen valitetttava tapaus...jatkoimme matkaa ja väliin tuli yksi lintu(jäi epäselväksi mikä), joka jallitti sekä ukkoja että koiraa...on net viisaita,,,vain pää jää veden pinnalle, mihin nousevat kaislojen ja heinikoiden sekaan...vaikee havatta että koiran haistaa...matkaa jatkaessamme, Utu katosi maanpuolelle...se oli hetken poissa ja kas, se palasi haapana suussa, ihan elävän kanssa...oli lintu noussut syvemmälle maalle, josta Utu sen poimi ylös HIENOA. Tässä tilanteessa, soitimme sit veneen paikalle noutamaan meidät jokipahasen toiselle puolelle...

Toiselle puolelle päästyämme kahlailimme viel Utun kans pienen heinikkoalueen...sieltä Utu bongas yhen raana haapanan, joka käytti korkeata vesitilannetta hyödykseen, uiden ja sukeltaen karkuun...ei löytynyt vaikka kui teimme lenkkiä tuulen alle ja laajensimme aluetta...karkas, ei maha mitään. Vastaan tuli toinen koirakko, jolle kerroin et hänen lompsimassaan suunnassaa on varmaan kauempana haava lintu...koirakon edetessä 150 metrsiä paikasta, jossa Utun kans melskasimme, ilmotti hän koiran tuoneen haapanan...se oli vesitilannetta hyödyntäen uinut jo niin kauas alkupisteestä...hyvä, että tuli talteen...

Utu alkoi väsymään ja löimme tilanteen poikki...menin poikien avuksi leirinpurkuun ja Utu sai huilata...hetimiten se löi ittensä makuulle ja oli melkolailla rauhallinen koko touhujemme ajan , kunnes saimme tavarat kondikseen ja veneeseen kuljetettavaksi...hieno oli aamu ja jatkoa on luvassa myöhemminkin...

22.8

Pojat oli käyneet  21.8 viel iltalennolla, josta saaaneet kymmenkunta lintua...22.8 päätimme me viel velipojan kanssa käydä vilaseen, joskos muutama lättänokka olis viel ahneella päällä...saavuimme iltalennolle siinä kello 20.00...mukana Rico ainoana noutajana...ilta alkoi hiljaisuudella, mutta kymmenen maissa alkoi lintuja lennellä...jännitin et miten rico toimisi nyt kun viime kerralla oli haukkunut vain raanakoille...kävimme heittämässä mutkan kahlaillen, joskos löytyisi raanakoita... rico on kokenut jo koirana, ja ossaa hienosti käyttä sekä nokkaa että kuuloaan apuna..näin selkeesti et nyt haisee lintu...koira käytti nokkaansa ja häntä alkoi vispata...ykskax se pysähtyi kuunteleen ja räpiköinti kuului...koira ampas pois päin räpiköivän linnun perään...ei empinyt yhtään ja otti elävän linnun kantoon...hämmästys oli suuri, kun Rico linnun luovutti..

Lintu oli juuri vaihtamassa untuviaan aikuisen höyhenistöksi, muutaman viikon vanha poikanen...juuri vain huomasi sen että heinuri se on, päästä ja nokasta...mut onnettoman pieni. Onni onnettomuudessa on että ricon ote on sen verta pehmee, niin pieni verinaarmu oli lintuun tullut ja päätin laskea set takasi luontoon...se joko selviee tai luonto hoitaa pois...kävin näyttään lintua passimiehille ja nuoroille jahtimiehille...jokkainen hämmästeli linnun olemusta...

Passitellessamme alkoi vihdoin iltalento toen teolla..ensimmäinen oli tavi, jonka saimme alas, mutta joka tippui aika kauaksi, ja Rico ei lintua havainnut...ajattelin kokkeilla ohjausta ja kas...koira lähti osoittamaani suuntaan, uiden keskelle ahvenvitikkoa 70m päähän...sinne pysähtyi kahtomaan et mitä nyt..kysyin pojilta, et onko suunta oikea...piti saada koiraa enempi oikeelle, annoin käsimerkin oikealle ja koira lähti...kohta sai vainun ja naps...tavi talteen...olin kyl tyytyväinen...en ole ehtiny tänävuonna juuri Ricoa reenaamaan, mut viel se otti ohjaksia vastaan ja toi tavin pois...uidessa poies, lenti yksinäinen haapana kohti meitä...PAM, ja haapana nurin, mut raanakoksi...Rico ui tavin minulle ja annoin suuntimoa hakuun, minne lintu tipahti rantakaisilikkoon...kohta Rico sai vainun ja lintu lähti loiskien ja yrittäen lentoon kohti avovettä...Rico ampas perään ja otti linnun kiinni, ei taaskaan epäröinyt olleskaan...jeah..joskos sitä pystyy kuin pystyyki käyttään viel syksyllä jahissa ja lakkaa haukkumasta raanakoille ja ottaa ne vastaisuudessaankin muitta mutkitta suuhun...ainakin noi illan linnut tuli taas muitta mutkitta perille ja epäröimättä...joskos se telkän ottaminen lopulta suuhun avasi päänupppia ja pelko olis taas poispyyhkäisty, aika näyttää.. Ilta jatkui kauheella paukkeella, mutta sihti oli missä lie..sillä ainooksi saaliiksi jäi noi 2 lintua...noh, jäipähän lisää siementä elämään...ilta oli mainio ja suuntasimme kotia...tästä on hyvä jatkaa jahtisyksyä etteenpäin kahden hyvän koiran kanssa mettästellen...nuoremman kanssa rauhassa, vanhemman kanssa verenmaku suussa :D

Kohti syyskuuta, alo koe...nyttemmin tuli vastaan kun Utun kans treenannu, niin toi ohjau son sille kaikista haasteellisin...sokkona ei tajua viel olleskaan, joten palasimme perusasioiden äärelle. 5 ruokakuppia pihassa nyt käytössä, eri paikkoihin laitettuna, pikku hiljaa lähentäen niitä ja opettaen koiralle kohdentamaan katsetta käden osoittamaan suuntaan ja eteen menon vahvistamista...alla videota reeneistä, miten tätä nytten tehen, sama sitten jatkossa damien kera, siirten hiekka/peltokentille ruokauppi/damien kautta etelleen vaikeuttaen hiljalleen...

Kuulumisia sekä 10.8, KYYHKYJAHTIA !

Kesä on edennyt syksyyn. Reeniä ollaan tässä tehty, pääajatuksena sitten syyskuun omat nome kokeet ja eka ALO startti. Paljon ollaan tehty vesimarkkeerauksia, kaislikkoon. Utulla ollut hieman haaste edetä sinne kaislikon sekaan, joten sitä aluetta ollaan nyttemmin parannettu ja se on tuottanut tulosta. Seuraavaksi otetaan ohjelmaan taas metsäohjaukset sekä vesiohjaukset, kun sitä tarvitaan itse kokeessa...

10.8
Kyyhkyjahti alkoi. Meillä ollut paikka, jonne ruokimme kyyhkyjä, tutun oma peltolohko. Sinne ollaan kuskattu ohraa pitkin kesää, enempivähempi.
Alotusaamuna metille lähti vain Rico. Olis ollu mieletäni liian kuumentava paikka Utulle tulla keskelle räiskintää ja kumentua sitä kautta, koska se olisi ollut se miten olisi kuite menny...olen hieman varovainen näissä asioissa, onhan Utu nytten vasta 10kk, 19 päivä tullee 11kk...sil o viel hyviä vuosia eessä, et mitä sitä kiireellä pilaan. Noh, alotus alko silleen hyvin, että puolenkymmentä tiputusta tuli jo ennen kuutta...sitten hiljeni...lintuja siel on käyny 50-70, joene odotukset oli kovat...loppujen lopuksi saaliiksi tuli sen 20 lintua...pienoinne pettymys, mutta sellasta se on. Rico toimi hienosti. Viimevuojen lokin nokkauksen aiheuttama trauma on selätetty ja se otti muitta mutkitta kiinni eläviin kyyhkyihin..hienio oli nähdä Ricon kokonaisvaltainen kokemus jo, eli ei ollut pelkät jalat, pää ja nokka käytössä, vaan myös korvat. Se korkeassa heinikossa väliin pysähty selkeesti kuunteleen, kuuluuko räpistelyä, paikansi sitäkin kautta, hienoa. Aamu oli magia. Siel oli pellon toisella puolen nuorisoporukka, jokka tuli ilmottamaan myöhemmin, et heil oli pari kyyhkyä hukasa. Ajattelin heti, että siellä on minun ja Utun paikka...alotusamun ollessa 10 pakattiin kimpsut ja poistuimme kotia. Koiran vaihto Utuksi ja takasi pellolle...siel suuntasimme poikien neuvomaan alueeseen. Valitettavasti tiputuspaikka oli laaja viljapelto...kokkeilin kerran lähettää Utun sinne hakuun, mutta huomasin hyvin pian että ei ollut järkee. Korkee ohrapelto, nuori koira, kuuma aurinkoinen päivä, oma itteluottamusken puute, uusi maasto oli liikaa ja päätimme, että hoitakoot luonto itte hommansa. Kaveri ilmotteli aiemmin toisaalla, että hällä oli usea lintu hukassa, omasta koirasta huolimatta(alaraajahalvaantunut mies kyseessä), niin ei päässy itte avittaan koiraa hakkuulla, ja kuumakin oli niin alko hänen koirasta loppua puhti. Noh, suuntasimme Utun kans sinne sitten puolelta päivin. Aikamme kierrellässämme, menimme keskelle hakkuuta,,,siel piti olla yksi intu raanana...ja niin oli. Näin hyvin nopsaan, että Utulla oli jokin käry...kohtahan siel eessä heinikossa yritti lentoon siipirikko kyyhky...Utu meni perään...siel se haisteli ja ihmetteli lintua, eka elävä kyseessä, eka kyyhky ylipäätään mitä haisteli...katsoi minuun ihmeissään. Noutokäsky koiralle ja niin nappas suuhun ja kantoi minulle YES. Fiilis oli korkealla. Selkeesti huomas myös koirasta, että tämä oli hauskaa, se ikäänkuin antoi lisäpontta työntekoon. Päivä lämpes ja suuntasimme kotia. Koiralle ruokaa ja itekki pistin pötkölle. Oli suunnitelmissa illan viilennettyä käyä toisen kaverikoirakon kanssa kiertelemässä alue ristiin rastiin. Se tehtiinkin. Menimme hakkuulle siinä puol 7 maissa illalla, palasimme autolle siinä 9 maissa...mettästä löyty 7 lintua yhteensä...kaksi raanakkoa ja muut kuolleita. Kaverin koira löysi suurimmaksi osaksi, selkeesti näkyi Utussa väsy, sekä se että ei uskaltanu irrota niin kauas kuin kaverin koira. Oli ilo seurata kaverin narttukoiraa, kui se innokkaasti teki töitä, sitkeesti painoi meneen...Utullekki hyvää reniä "parityönä", kun toinen melskaa siinä sivussa ja sinne ei mennä vaan keskitytään lompsiin ukon kanssa. Perkasin linnut kaverille kotia vietäväksi ja paistettavaksi, pääsee hänkin maistaan mille maistuu kyyhkynrinta...loput sitten reenilinnuiksi...itellä noita reenilintuja kertyy syksyn mittaan ihan riittävästi. Kertakaikkiaan hieno oli päivä...tästä on hyvä jatkaa syksyä etiäpäin...sorsajahtia ooteellessa :D

Utu ja raanakko kyyhky

Illalla meinas olla muutama sääski :D