Etellisenä päivänä tehdyt vesimarkkeeraukset päätin käydä hyödyntämässä. Vein yhen damin samaan paikkaan ja laitoin pienen kiven sukalla peitettyyn damiin jotta pysyy paikallaan. Samalla aattelin kokkeilla sokko-ohjausta, eli ohjaus nro2 on sokkona tehty. Siinä havaittavissa pientä pilliruostetta, ei pysähy vaik kui pillitän ku saapi damista käryn. Sitten tein viel pari tuplamarkkeja...ekassa koira saapi hakia valitsemassaan järjestyksessä. Toisessa minä päätän hakujärjestyksen.
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
28.5.2016
Etellisenä päivänä tehdyt vesimarkkeeraukset päätin käydä hyödyntämässä. Vein yhen damin samaan paikkaan ja laitoin pienen kiven sukalla peitettyyn damiin jotta pysyy paikallaan. Samalla aattelin kokkeilla sokko-ohjausta, eli ohjaus nro2 on sokkona tehty. Siinä havaittavissa pientä pilliruostetta, ei pysähy vaik kui pillitän ku saapi damista käryn. Sitten tein viel pari tuplamarkkeja...ekassa koira saapi hakia valitsemassaan järjestyksessä. Toisessa minä päätän hakujärjestyksen.
Etellisenä päivänä tehdyt vesimarkkeeraukset päätin käydä hyödyntämässä. Vein yhen damin samaan paikkaan ja laitoin pienen kiven sukalla peitettyyn damiin jotta pysyy paikallaan. Samalla aattelin kokkeilla sokko-ohjausta, eli ohjaus nro2 on sokkona tehty. Siinä havaittavissa pientä pilliruostetta, ei pysähy vaik kui pillitän ku saapi damista käryn. Sitten tein viel pari tuplamarkkeja...ekassa koira saapi hakia valitsemassaan järjestyksessä. Toisessa minä päätän hakujärjestyksen.
torstai 26. toukokuuta 2016
26.5.2016
Käytiin Utun kanssa tekeen pari vesimuistiohjausta. Päästiin matkaan 5.6.2016 Hailuodon nome B kokeeseen. Piti käyä testaan miten koira palauttaa vedestä.Muutenki reenattu wt taki aenempi pellolla ni syytä vähän kokkeilla miten koira toimii rannalla. Kotona viel palanpainikkeeksi tein lähihakureenin lihapullilla muistin virkistämiseksi...
Käytiin Utun kanssa tekeen pari vesimuistiohjausta. Päästiin matkaan 5.6.2016 Hailuodon nome B kokeeseen. Piti käyä testaan miten koira palauttaa vedestä.Muutenki reenattu wt taki aenempi pellolla ni syytä vähän kokkeilla miten koira toimii rannalla. Kotona viel palanpainikkeeksi tein lähihakureenin lihapullilla muistin virkistämiseksi...
maanantai 23. toukokuuta 2016
WT Kemi 21.5.2016
Kevään aikana olemme Utun kans tähdänneet "omiin" WT kokeisiin. Ollaan ennen koetta tehneet walkuppia muiden koirakoiden kanssa. Utu on lämmin koira, ja alussa oli vähän piippausta, kuumeni kun muut koirat teki muutamia noutoja. muutaman kerran jälkeen piippaukset jäi olemattomiksi ja loppuivat tyystin, eli kasvua tapahtui siinäkin. Asiassa auttoi myös että koirat tuli tutuiksi, sekä oma toiminta ennen reenejä=kävin ottamassa enimpiä virtoja pois lenkittämällä sekä tekemällä pientä aivojumppaa.
Koepäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Koirakoita oli ALOssa 15. Tuomareita oli kaksi, kuten nykyään WT kokeissa täytyy olla, Pekka Uusiäki sekä Tomi Sarkkinen.
Koeaamuna heräsin 6 maissa. Koepaikalla piti olla ilmottautumassa kello8. Aamutoimien jälkeen lähdimme Utun kanssa tekeen kävelylenkin. Otin damin matkaan ja tein pari markkeerausta peitteiseen alueeseen, jossa joutui käyttään nokkaansa. Samalla tein pari luovutusta ihan lyhyellä noudolla. Päivää ennen olimme tehneet porukkareeniä, joten Utusta huoki omalla tavalla rauhallisempi olemus, pää oli rauhallisempi kiitos suunnitellun alasajon reeneissä, liikunta yms.
Nokka kohti Kemiä. Siel tuomarit pitivät pienen puhuttelun koirakoille. Utu ei ollut kiihdyksissä kovinkaan, mikä oli hyvä merkki. Talvella tehdyt koiratkouluun porukkareenit selkeesti antaneet positiivista meille= ei aiheuttanut muut koirat liiallista kiihtymystä. Selkeesti kuitenkin heijasti reenaamattomuus passia=istumista tuolissa tekemättä mitään, liian vähän sellaista, jos ollenkaan. Utu reagoi kaikkeen olemattomaan ihan turhaan, eli sitä reeniä täytyy tehdä. Utun täytyy oppia relaxoitumaan tilanteihin kuten tuo odotuspaikka, missä on koiria ja kuuluu paukauksia ympäriinsä. Muutaman kerran meni maahan pötkölleen, mutta heti kohta seisoi häntä heiluen ku joku meni vierestä, ihmisiä tuli ja meni...myös turhautumisvinguntaa oli kehissä, joskin ei onneksi jatkuvaa. Kyl se viel oppii oleen rauhassakin, toivotaan niin.
Tuomarit pitivät aloituspuhuttelussaan pikaisen läpiviennin kokeesta. 1 ja 2 rastilla tuomarina oli Tomi sekä 3 ja 4 rastilla Pekka. 5 rasti oli sitten päättävä rasti, vesityö, jonka vetämisen suoritti tuomari jonka rastit oli nopeimmin läpi. Koe alkoi n. puol 9 maissa ja aikomus oli saaja läpivietyä 1 mennessä.
Minä ja Utu aloitimme toisena koirakkona rastista 3 ja 4, jotka oli yhdistelmärasteja. Aluksi oli ykkös markkeeraus ja nouto siitä. Sen jälkeen siirryttiin seuraamisen kautta n. 30m päähän toiseen paikkaan jossa oli ohjelmassa ohjaus. Sen jälkeen siirryttiin vähän taaemmas passiin, jossa koira seurasi seuraavan koirakon työskentelyn jonka jälkeen oltiin 3-4 suoritettuna.
Markkeerauksen Utu toimitti hienosti. Palautus tuli rivakasti, hieman risukkoinen tippumispaikka tuotti työtä, mutta sieltä se sen kaivoi. Seuraamisessa en jännitykseltäni seurannut ihan tuomarin vauhtia, eli tulin pari metriä perässä. Ohjauksessa Utu veti hieman ohjauspaikan ohitse, mutta sain pienellä pysäytyksellä ohjauttua koiran alueelle. Olkoonkin että en ollut tyytyväinen paikka pillityksen tuomaan viiveeseen, eli sen verta kierroksia että ei heti reagoinut. Dami siitä ylös ja siirtyminen passiodotukseen. Utu oli rauhallisesti kun seuraava koirakko haki markkeerauksen. Ohjauslaukauksen aikana Utu hiissas itteä metrin eteenpäin. Sopevasti oli häntä siinä tarjolla ja polkasin hieman ja Utu korjas paikkansa viereeni takaisin. Se toki näkyi pisteissä, rastilta 16p. Näin oli koe saatu aluilleen, ja jännityskin hieman helpotti. Minua jännitti mahottomasti, maha löysällä aamusta asti. Itse luon aina odotuspaineita itselleni ja myöskin oma kilpailuvietti kova ja halu näyttää että ollaan tehty oikein asioita kun olen kärkäs antaan neuvoja muillekkin, että on näyttää että ne toimii.
Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Tomin 1 rasti. Kaksi ykkösmarkkeerausta, erillisiä. Toinen hakkuulla olevaan pieneen vesistöön, jota tosin ei nähnyt lähetyspaikalta. Utu pysyi hienosti paikalla, hieman kenties perse saattoi nousta. Muutoin suoraviivainen meno pudotuspaikalle , palautus tuli sitten hieman kiertäen ,eli ei ihan samasta reiästä kuin meno. Palautus tuli käteen ja sen jälkeen markki nro 2. Se tul ihan aukeammalle hakkuulla, jossa oli puita ja risuja sikin sokin, eli vaikeahko alue kaivaa. Utu markkeerasi damin hyvin ja melkein suorilta kaivoi damin ylös ja palautti. Tuomari antoi palautteen että hienosti meni. Antoi tehtäväksi riisua Utun häsläys palautuksen jälkeen pois, eli opettaa rauhoittuun palautuksen jälkeen ja ottamaan vierelle sen jälkeen, paikallaan oleva palaute.
Oletin että siinä oli 1-2 rasti samalla kertaa, mutta tulihan sieltä sit viel erillinen rasti joka oli nro2. Eli 1 rastiin kuului nuo kaksi erillistä markkeerausta. Rasti nro2 oli sitten vuorossa tovin päästä meillä. Siihen kuului ensin muistimarkkeeraus damilla, joka oli tyyliin 10m päähän vain. Sen jälkeen käännyttiin kohti ohjauspaikkaa, jonne tuli laukaus ja koira tuli ohjata paikkaan missä dami on. Tuomari Tomi joutui selittään minulle kohdennetusti missä dami on, koska oli näkyvillä, mutta minun värisokeus teki etten nähnyt selkeesti esillä olevaa damia, nooh, ei muuta kuin koira matkaan. Utu lähti ja meni hyvin ohjauksessa...painoi hieman yli paikasta, pillitin paikka(viive oli jälleen pysähtymisessä), mutta stoppas. Dami oli ihan koiran vieressä, johon sitten annoin lähihakupillityksen ja koira kaivoi hetkeä myöhemmin damin ylös ja palautus takaisin. Tämän jälkeen otettiin ylös muistimarkkeeraus ja hyvin oli muistissa minne dami tipahti ja sekin tuli muitta mutkitta käteen ja tehtävä suoritettu jälleen tuomarin sanoin: hyvin meni!
Nyt oli sitten enää jäljellä rasti nro5. Se oli vesirasti. Odotusta oli aika paljon tässä kun koirakoita oli jonossa useampi. Siinä outellessa kerkesi vaihtamaan kommentteja immeisten kanssa ja tuntemus oli hyvä, joskin viel epävarma, kun en voinut olla varma ravisteleeko Utu palauttaessa tms. Vuoromme tuli: paikkana oli pieni rinnetörmä jonka yläreunalla olimme lähetyspaikalla. Laukaus ja heitto veteen: Utu hiissas itteä vähän viereltä laukauksen ja tippumisen aikana. Tämän jälkeen oli sitten seuraaminen linjalta taaemaas n.10m josta vasta annettiin koiralle lupa hakea. Korjasin Utun sivulle ennen lähetystä, odotin että koira hieman rauhoittuu ja annoin luvan hakea. Sinne se poika molskautti , otti damin ja palautti suoraan käteen ravistelematta. Koira naruun. Koe oli ohi.
Nyt alko jännittäminen kun kuului että muillakin oli mennyt hyvin. Usea koirakko oli saanut damit ylös.
Kun koe oli ohitse ennen kello 11 tuli palkitseminen. 6 koirakkoa oli saanut 1 tuloksen ja jännitin että mitenkähän meillä. Pieniä kauneusvirheitä oli joista en tiennyt mikä oli tuomareiden rokotus niistä.Palkitseminen lähti kuuennesta eteenpäin, 3 parasta koiraa sai sitten palkinnon. Toimitsija palkitsi koiran numero kolme ja aattelin että emme ole sit vissiin 1 pisteillä. Mitä vielä. Toiseksi kuulutettiin Markus Kinnunen ja Utu pistein 91!!!!Jihaa. Mikä fiilis, jeee. Paras koirakko sai pisteet 93, onnea hänelle. Olin kyl muikeana tilanteesta, oli mennyt hyvin. Fiilis loppupäivänä oli hyvä. Olin toimitsijana sitten iltapäivän kokeessa AVO ja VOI luokassa, heittelemässä dameja. Fiilis oli hyvä ja tätä kirjottaessakin tuntuu mukavalle. Hyvä aloitus vuojelle. Työ on jo nyt tuottanut hedelmää.
Seuraavana päivänä oli viel koulutuspäivä, johon ilmosimme ittemme Utun kanssa. Tomi veti aamulla oman juttunsa koirlle. Markkeerauksia muutama. Porisimme Utun lämpenemisestä ym toiminnasta. Käski kiinnittää huomiota koiran paikkaan vierellä, korjaamaan käsin paikka kunnnolla, eli viilaamaan kohalleen. Sanoi, että se vaikuttaa kovasti koiran päänuppiin, kun joutuu keskittyyn myös omaan toimintaan, mikä monasti näkkyy sitten myös jos esim on vähän kuuma ja meinaa äännellä. Pekka piti toisen puolen sitten päivästä. Siel en tehnyt Utun kans kuin yhden ohjauksen, keskityttiin olemaan istumassa vain passissa, joka on Utulle tällä hetkellä vaikein osa-alue. Sitä täytyy reenata nyt jatkossa, hioa noi paikat sivulla, seuraamisessa kuntoon tarkalleen, vaatia siinä koiralta sitä paikkaa korjaten jos vähänkään meinaa hutiloida, Kuumumisen yhteydessä tuo asia takuulla korostuu, joka himmaa koiraa varmasti kun ei pysty/voi hiissailla kun siihen on puututtu aikasemmin ja täten skarppaa koiraa varmasti. Olen Tomin kanssa samaa mieltä. Tomin omat kommentit aamun reenin jälkeen oli että jatka samaa rataa. Kyse on pienistä viilauksista ja ne kannattaa laittaa kuntoon. Pekan anti oli että kannattaa miettiä jokkainen koiransa kohalla, mikä on paras reenin pituus, ettei tehe liian pitkiä reenejä. Toinen juttu oli, että kannattaa walkupit tehdä vaikka ensin pareittain tutun koiran kanssa, lisäten pikkuhilja haastetta, jolloin ei tule liian paljon ärsykettä koiralle, eli ettei opi vinkumiseen. Hyviä vinkkejä ja miettimisen aihetta jatkoon omallakin kohdalla.
Kevään aikana olemme Utun kans tähdänneet "omiin" WT kokeisiin. Ollaan ennen koetta tehneet walkuppia muiden koirakoiden kanssa. Utu on lämmin koira, ja alussa oli vähän piippausta, kuumeni kun muut koirat teki muutamia noutoja. muutaman kerran jälkeen piippaukset jäi olemattomiksi ja loppuivat tyystin, eli kasvua tapahtui siinäkin. Asiassa auttoi myös että koirat tuli tutuiksi, sekä oma toiminta ennen reenejä=kävin ottamassa enimpiä virtoja pois lenkittämällä sekä tekemällä pientä aivojumppaa.
Koepäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Koirakoita oli ALOssa 15. Tuomareita oli kaksi, kuten nykyään WT kokeissa täytyy olla, Pekka Uusiäki sekä Tomi Sarkkinen.
Koeaamuna heräsin 6 maissa. Koepaikalla piti olla ilmottautumassa kello8. Aamutoimien jälkeen lähdimme Utun kanssa tekeen kävelylenkin. Otin damin matkaan ja tein pari markkeerausta peitteiseen alueeseen, jossa joutui käyttään nokkaansa. Samalla tein pari luovutusta ihan lyhyellä noudolla. Päivää ennen olimme tehneet porukkareeniä, joten Utusta huoki omalla tavalla rauhallisempi olemus, pää oli rauhallisempi kiitos suunnitellun alasajon reeneissä, liikunta yms.
Nokka kohti Kemiä. Siel tuomarit pitivät pienen puhuttelun koirakoille. Utu ei ollut kiihdyksissä kovinkaan, mikä oli hyvä merkki. Talvella tehdyt koiratkouluun porukkareenit selkeesti antaneet positiivista meille= ei aiheuttanut muut koirat liiallista kiihtymystä. Selkeesti kuitenkin heijasti reenaamattomuus passia=istumista tuolissa tekemättä mitään, liian vähän sellaista, jos ollenkaan. Utu reagoi kaikkeen olemattomaan ihan turhaan, eli sitä reeniä täytyy tehdä. Utun täytyy oppia relaxoitumaan tilanteihin kuten tuo odotuspaikka, missä on koiria ja kuuluu paukauksia ympäriinsä. Muutaman kerran meni maahan pötkölleen, mutta heti kohta seisoi häntä heiluen ku joku meni vierestä, ihmisiä tuli ja meni...myös turhautumisvinguntaa oli kehissä, joskin ei onneksi jatkuvaa. Kyl se viel oppii oleen rauhassakin, toivotaan niin.
Tuomarit pitivät aloituspuhuttelussaan pikaisen läpiviennin kokeesta. 1 ja 2 rastilla tuomarina oli Tomi sekä 3 ja 4 rastilla Pekka. 5 rasti oli sitten päättävä rasti, vesityö, jonka vetämisen suoritti tuomari jonka rastit oli nopeimmin läpi. Koe alkoi n. puol 9 maissa ja aikomus oli saaja läpivietyä 1 mennessä.
Minä ja Utu aloitimme toisena koirakkona rastista 3 ja 4, jotka oli yhdistelmärasteja. Aluksi oli ykkös markkeeraus ja nouto siitä. Sen jälkeen siirryttiin seuraamisen kautta n. 30m päähän toiseen paikkaan jossa oli ohjelmassa ohjaus. Sen jälkeen siirryttiin vähän taaemmas passiin, jossa koira seurasi seuraavan koirakon työskentelyn jonka jälkeen oltiin 3-4 suoritettuna.
Markkeerauksen Utu toimitti hienosti. Palautus tuli rivakasti, hieman risukkoinen tippumispaikka tuotti työtä, mutta sieltä se sen kaivoi. Seuraamisessa en jännitykseltäni seurannut ihan tuomarin vauhtia, eli tulin pari metriä perässä. Ohjauksessa Utu veti hieman ohjauspaikan ohitse, mutta sain pienellä pysäytyksellä ohjauttua koiran alueelle. Olkoonkin että en ollut tyytyväinen paikka pillityksen tuomaan viiveeseen, eli sen verta kierroksia että ei heti reagoinut. Dami siitä ylös ja siirtyminen passiodotukseen. Utu oli rauhallisesti kun seuraava koirakko haki markkeerauksen. Ohjauslaukauksen aikana Utu hiissas itteä metrin eteenpäin. Sopevasti oli häntä siinä tarjolla ja polkasin hieman ja Utu korjas paikkansa viereeni takaisin. Se toki näkyi pisteissä, rastilta 16p. Näin oli koe saatu aluilleen, ja jännityskin hieman helpotti. Minua jännitti mahottomasti, maha löysällä aamusta asti. Itse luon aina odotuspaineita itselleni ja myöskin oma kilpailuvietti kova ja halu näyttää että ollaan tehty oikein asioita kun olen kärkäs antaan neuvoja muillekkin, että on näyttää että ne toimii.
Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Tomin 1 rasti. Kaksi ykkösmarkkeerausta, erillisiä. Toinen hakkuulla olevaan pieneen vesistöön, jota tosin ei nähnyt lähetyspaikalta. Utu pysyi hienosti paikalla, hieman kenties perse saattoi nousta. Muutoin suoraviivainen meno pudotuspaikalle , palautus tuli sitten hieman kiertäen ,eli ei ihan samasta reiästä kuin meno. Palautus tuli käteen ja sen jälkeen markki nro 2. Se tul ihan aukeammalle hakkuulla, jossa oli puita ja risuja sikin sokin, eli vaikeahko alue kaivaa. Utu markkeerasi damin hyvin ja melkein suorilta kaivoi damin ylös ja palautti. Tuomari antoi palautteen että hienosti meni. Antoi tehtäväksi riisua Utun häsläys palautuksen jälkeen pois, eli opettaa rauhoittuun palautuksen jälkeen ja ottamaan vierelle sen jälkeen, paikallaan oleva palaute.
Oletin että siinä oli 1-2 rasti samalla kertaa, mutta tulihan sieltä sit viel erillinen rasti joka oli nro2. Eli 1 rastiin kuului nuo kaksi erillistä markkeerausta. Rasti nro2 oli sitten vuorossa tovin päästä meillä. Siihen kuului ensin muistimarkkeeraus damilla, joka oli tyyliin 10m päähän vain. Sen jälkeen käännyttiin kohti ohjauspaikkaa, jonne tuli laukaus ja koira tuli ohjata paikkaan missä dami on. Tuomari Tomi joutui selittään minulle kohdennetusti missä dami on, koska oli näkyvillä, mutta minun värisokeus teki etten nähnyt selkeesti esillä olevaa damia, nooh, ei muuta kuin koira matkaan. Utu lähti ja meni hyvin ohjauksessa...painoi hieman yli paikasta, pillitin paikka(viive oli jälleen pysähtymisessä), mutta stoppas. Dami oli ihan koiran vieressä, johon sitten annoin lähihakupillityksen ja koira kaivoi hetkeä myöhemmin damin ylös ja palautus takaisin. Tämän jälkeen otettiin ylös muistimarkkeeraus ja hyvin oli muistissa minne dami tipahti ja sekin tuli muitta mutkitta käteen ja tehtävä suoritettu jälleen tuomarin sanoin: hyvin meni!
Nyt oli sitten enää jäljellä rasti nro5. Se oli vesirasti. Odotusta oli aika paljon tässä kun koirakoita oli jonossa useampi. Siinä outellessa kerkesi vaihtamaan kommentteja immeisten kanssa ja tuntemus oli hyvä, joskin viel epävarma, kun en voinut olla varma ravisteleeko Utu palauttaessa tms. Vuoromme tuli: paikkana oli pieni rinnetörmä jonka yläreunalla olimme lähetyspaikalla. Laukaus ja heitto veteen: Utu hiissas itteä vähän viereltä laukauksen ja tippumisen aikana. Tämän jälkeen oli sitten seuraaminen linjalta taaemaas n.10m josta vasta annettiin koiralle lupa hakea. Korjasin Utun sivulle ennen lähetystä, odotin että koira hieman rauhoittuu ja annoin luvan hakea. Sinne se poika molskautti , otti damin ja palautti suoraan käteen ravistelematta. Koira naruun. Koe oli ohi.
Nyt alko jännittäminen kun kuului että muillakin oli mennyt hyvin. Usea koirakko oli saanut damit ylös.
Kun koe oli ohitse ennen kello 11 tuli palkitseminen. 6 koirakkoa oli saanut 1 tuloksen ja jännitin että mitenkähän meillä. Pieniä kauneusvirheitä oli joista en tiennyt mikä oli tuomareiden rokotus niistä.Palkitseminen lähti kuuennesta eteenpäin, 3 parasta koiraa sai sitten palkinnon. Toimitsija palkitsi koiran numero kolme ja aattelin että emme ole sit vissiin 1 pisteillä. Mitä vielä. Toiseksi kuulutettiin Markus Kinnunen ja Utu pistein 91!!!!Jihaa. Mikä fiilis, jeee. Paras koirakko sai pisteet 93, onnea hänelle. Olin kyl muikeana tilanteesta, oli mennyt hyvin. Fiilis loppupäivänä oli hyvä. Olin toimitsijana sitten iltapäivän kokeessa AVO ja VOI luokassa, heittelemässä dameja. Fiilis oli hyvä ja tätä kirjottaessakin tuntuu mukavalle. Hyvä aloitus vuojelle. Työ on jo nyt tuottanut hedelmää.
Seuraavana päivänä oli viel koulutuspäivä, johon ilmosimme ittemme Utun kanssa. Tomi veti aamulla oman juttunsa koirlle. Markkeerauksia muutama. Porisimme Utun lämpenemisestä ym toiminnasta. Käski kiinnittää huomiota koiran paikkaan vierellä, korjaamaan käsin paikka kunnnolla, eli viilaamaan kohalleen. Sanoi, että se vaikuttaa kovasti koiran päänuppiin, kun joutuu keskittyyn myös omaan toimintaan, mikä monasti näkkyy sitten myös jos esim on vähän kuuma ja meinaa äännellä. Pekka piti toisen puolen sitten päivästä. Siel en tehnyt Utun kans kuin yhden ohjauksen, keskityttiin olemaan istumassa vain passissa, joka on Utulle tällä hetkellä vaikein osa-alue. Sitä täytyy reenata nyt jatkossa, hioa noi paikat sivulla, seuraamisessa kuntoon tarkalleen, vaatia siinä koiralta sitä paikkaa korjaten jos vähänkään meinaa hutiloida, Kuumumisen yhteydessä tuo asia takuulla korostuu, joka himmaa koiraa varmasti kun ei pysty/voi hiissailla kun siihen on puututtu aikasemmin ja täten skarppaa koiraa varmasti. Olen Tomin kanssa samaa mieltä. Tomin omat kommentit aamun reenin jälkeen oli että jatka samaa rataa. Kyse on pienistä viilauksista ja ne kannattaa laittaa kuntoon. Pekan anti oli että kannattaa miettiä jokkainen koiransa kohalla, mikä on paras reenin pituus, ettei tehe liian pitkiä reenejä. Toinen juttu oli, että kannattaa walkupit tehdä vaikka ensin pareittain tutun koiran kanssa, lisäten pikkuhilja haastetta, jolloin ei tule liian paljon ärsykettä koiralle, eli ettei opi vinkumiseen. Hyviä vinkkejä ja miettimisen aihetta jatkoon omallakin kohdalla.
perjantai 20. toukokuuta 2016
perjantai 13. toukokuuta 2016
tiistai 3. toukokuuta 2016
Kevät kohisten tulevi, Niin, sitä se on tehnyt. Lumet ovat saaneet kyytiä. Utun kanssa ollaan harjoiteltu perusasioita. Käytiin kevään korvalla Oulussa epävirallisessa nome b kokeessa dameilla. SIel huomio oli että sokko-ohjaukset ei vielä toimi. Kyselin kokeneimilta apua ja siirrryimme Utun kans muistipaikkaohjauksiin. Toinen huomio tuli, että kun tehdään parityönä harjoituksia, Utu kuumuu valtavasti. Siinäpä on meillä tenkkapoo, miten lähestyä asiata...toisten mielestä damit pannaan, toiset taas lähestyy asiaa kiihtymisen mukaan, eli tehdään reeniä, missä ei liiaksi kiihdy, eli koira hallitsee itteään ja siitä pikkuhiljaa edetään...pittää testailla mikä olisi paras meille...reenattu ollaan kuitenkin jotaki pientä, keskittyen enempi ohjauksiin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)