Nome-B innoittamana

Nome B kokeessa oli havaittavissa Utun lämpenemistä laukauksista. Samoin ollaan hyvin vähän harjoiteltu passireenaamista niin otin tehtäväksi seuraava kk harjoitella näitä juttuja. Tässä ekat videot tällaisista harjoitteista: eka on uimarannalla ja toinen on ampumaradalla.

9.7.2016 NOME-B Tornio

Oli aika ensimmäisen starttauksen Utun kanssa. Tornion nomekoe Viitajärvellä. Olimme iltapäiväryhmässä toisiks viimeinen koirakko. Aamulla 6 maissa soi kello. Olin lupautunut viedä VOI luokan nollakoiran autolle kun oli ollut mukana juoksemassa hajujälkiä koealueelle 8 maissa. Eväät olin tehny valmiiksi illalla ja ei muuta kuin vessan kautta pihalle ja Utun kans hieman kakkalenkkiä alle ja nokka kohti Viitajärveä. Keli oli aurinkoinen, lämmin, muttei helle onneksi. Aamupäivä meni hakiessa nollakoira autolle pienin viivästyksin sekä olin lupaunut paistaan talkoomakkarat. Kellohan siinä matkojen takia kerkes mennä yli puolenpäivän ennenkuin kerkesin etes katsomaan millainen oli ALO koe. Aamupäivän koirakoista vain yksi oli päässyt jäljelle joka vähän toi lisäjännitystä kokeen vaativuudesta...Kun sitten pääsin koetta katsomaan niin siinä tosiaan oli omat juttunsa. Koe alkoi ensin markkeerauksella metsän/rantaviivan rajaan. Koiran palauttaessa varista ammuttiin ohjauslaukaus. Ohjaus tuli yli pienen lampareen, matka ei ollut kauheen pitkä. Tämän lokkiohjauksen jälkeen oli sitten haku. Ranta/metsä. Viitajärven ranta-alue on suomaista lonttaikkoa, raskasta koiralle. Kun se suoritettu, oli vuorossa kokeen viimeinen tehtävä: kakkosmarkkeeraus. Tämä tuli niin, että eka lokki heitettiin lammikkoalueessa olevaan "kasvustoon näkymättömiin" ja toinen tuli sitten avoveteen. Kompastus koirilla oli ollut juurikin tuo kakkosmarkkeeraus, olivat unohtaneet kasvustosaarekkeeseen heitetyn linnun.......

Seurasin koetta iltapäiväryhmän osalta yhden koiran verran. Sitä ennen vain yksi iltapäiväkoirista pääsi jäljelle. Tuli minun vuoro.Suunta kohti odotuspaikkaa...

Odotuspaikalla ei viel jännittänyt

Utu oli muutaman ensimmäisen laukauksen jälkeen melko täpinöissään odotuspaikalla. Viestitti minulle koiran tila että häätyy suunntata ampumaradalle paukkuja kuunteleen...

Etellinen koira tuli koepaikalta ja oli meidän vuoro. Jännitys alkoi tuntua hieman, mutta ihmettelin että ei sen enempää jännittänyt mitä olin odottanut. Kenties luotto koiraan toi varmuuttaa ja helpotti tunnetta. Vuoromme alkoi. Tuomari selosti kokeen kulun, toivotti onnea ja pääsimme töihin. Utu sivulle istumaan ja hetken odottelun jälkeen lupa laukaukselle ja markkeeraukselle. Kun laukaus ammuttiin Utu"liisi" istuma-asennosta seisaalleen ja liuku vajaan metrin minun eteen. Ei lähtenyt mutta liisi hieman paikastaan. Kun lintu maassa sai antaa luvan hakia. Utulla rapa lensi kun se lähti liikkeelle, oli kiirus päästä hakeen lintu. Selkeesti se markkeeras paikan, mutta vauhti ja järjenkäyttö oli alussa hukassa, teki töitä, muttei keskittynyt. Pietti alueen hyvin ja lopulta löysi linnun. Matkalla palauttaessa tuli sitten ohjauslaukaus. 

Ohjauksessa en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota koiran rintamaan ja lähetin hieman koiran ollessa kierossa ja suunta ei ollut ihan suora. Koira kuitenkin määrätietoisesti ui pienen saarekkeen kautta yli vastarannalle. Pillitin koiran seis, kun oli linjan takia ajautunut oikealle itse riistasta. Käsi suuntimo vasemmalle, koira katsoi suuntaan, mutta otti vain metrin suunnan jälkeen menon eteen. Noh, jonku metrin juostessaan ja pillitin seis, niin ei kerinny etes pysähtyä kun tuli haju lokilta vasemmalta ja suuntas linnulle. Lintu suuhun ja palautus käteen. Hyvä. Kaksi rastia mennyt jo mukiinmenevästi.

Siten oli vuorossa haku. Se on Utun pravuuria, työteliäs koira kun on. Kaksi lokkia ranta-alueelta tuli hyvin. Metsäalueelta tuli sitten kani ja varis. Ainoo puute oli että ois saanu juoksennella enempi maa-alueella, mut ranta veti enempi. Liekkö raanakkojahit viime syksynä mielesä ja täten vesialueet houkutteli. Utu teki koko ajan hyvällä moraalilla töitä, riippumatta missä meni. Yllätti minut selkeesti hakulaajuudellaan, eli eteni hyvin kauas, kauemmas mitä oletinkaan sen kulkevan. 

Tuomari antoi luvan kutsua koiran pois ja otettiin viimeinen rasti eli kakkosmarkkeeraus:

Otin Utun vierelle ja odottelin taas hetken ennenku annoin luvan laukauksille. Eka laukauksesta Utu hieman liisi ja toisella hieman lissää. Tarkkaavaisesti seuras lintujen puotukset ja oli virittyneenä matkaan. Lupa ja koira ampas taas niin että löi sutia, ei pitänut ekoilla metreillä tassu. Toimitsija tuli tässä vaiheessa hakemaan lintua. Sanoin että en anna ennenkuin olen laittanut kairan toiselle markkeeraukselle, niin sen jälkeen annan riistan pois...eli halusin Utun mahdollisimman nopeasti matkaan toiselle riistalle ekan palautuksen jälkeen. Kun eka lokki tuli käteen käänsin Utn jalkani avulla suuntaan minne toinen oli tippunut. Utu ei käännellyt epävarmasti päätäänsä vaan oli selkeesti muistissa et tonne tippu toinen. Lupa hakia ja Utu ampas matkaan, hyppäs veteen ja ui suoraan kakkosmarkkia kohti. Tässä vaiheessa annoin ekan lokin toimitsijalle. Tuntui hyvältä. Utu muisti. Kun koira oli kohdassa mihin tippui nätin jo iloisuuttani tuomaristoa kohden, käänsin selän koiralle. Sit sanoivat että ei selkää koiralle. Kun käännyin takasin niin Utu oli ohittanut puotuspaikan ja tuli tunne et markkeerasko se sen kauemmas??? Noh, kohta koira stoppas ja palasi takaisin alueelle minne muisti kitenkin ohjas, eli että nyt mentiin liian kauas. Palatessaan sai käryn ja kipskops, lokki suuhun. Tunne oli magia. Kaikki kokeen suoritteet saatiin läpi.Viimeinen riistan luovutus nätisti käteen, kaikki palautettiin moitteetta. Hyvä Utu.

Nyt oli vuorossa tuomarin puhuttelu. Kertoi että eräässä kokeessa hän kyseli ohjaajan ajatuksia kokeesta. viittasi samalla tavalla myös minuun: kerroin että en ollut tyytyväinen koiran liisimiseen vieressä laukauksien kohalla=vaara karkaamiselle. Toisekseen ohjaus ois voinu olla suora, mutta oma virhe lähettäessa kun koira kierossa teki siitä kieron. Kolmanneksi, että hakua ois voinu olla enempi maa-alueella. Tuomari hymyili. Itse teen näitä juttuja ajatuksella, miten koira toimii, ei se, mikä on tulos. Jos on jokin aisa mikä ei toimi, niin olen rehellinen. Tuomari kertoi meidän osa-alueista. Kertoi myös, kun Utu hakualueella yhellä lähetyksellä pysähtyi haisteleen jotakin kohtaa ja jatkoi matkaa. Toimitsija sanoi mulle että siinä on varis!!!! Ajattelin että jaah, Utu vissiin kieltäytyi riistasta?? Tuomari kävi katsomassa kohdan ja kävelessään sanoi että ei ole siinä riistaa. Siihen oli joku koira pissannut kokeessa, Täh?? Utu ei merkannut samaa kohtaa, johon sil väliin on taipumus+? Jihaa!!!!EI riistan hylkyä eikä merkkailua, jeah. Tuomarilla oli samoja huomioita kuin itse kerroin, käski kiinnittään huomiota tuohon koiran varastamiseen sekä miettiin aina ohjauksessa rintamasuunta. Kysyi lopuksi, että haluaisinko lähteä suorittamaan jälkeä?? Siihen oli kiva vastata että kyllä se passaa.JIPPII

Palatessa vuoroaan odotteli tuttu koirakkopari. Menin paikalle mukamas allapäin ja vähän möksöttäen. Kysyi et noh, miten meni...pidin viime tippaan asti itteni ikäänkuin myrkkyä niellen ja yks kans iloisesti riemastuin ja sanoin että JÄLJELLE. Immeinen ihan säikähti mun reaktiosta mut alkoi nauraan ja oli iloinen puolestani :D

Tuomari sanoi et voin ajaa suoraan majapaikalle Liiedakkalaan. Siel VOI tuomari jo tehtävät valmiina omassa luokassa ja vetävät jäljen.

Sinne päästyä samointein teki toimitsija jäljen. Päästin Utun matkaan ja se kyl oikeen himoitsi päästä selvittään jälkeä. Kuitenkin meni tovi ja koiraa ei kuulunut ja ajattelin et niinköhän sotki ittensä jotenki. Tovin päästä alkoi kuuluun rapse metsästä ja Utu tuli kani suussa ja luovutus käteen. Muutama katsoja oli mukana ja onnittelivat. Se oli meidän nome. B korkkaus tällevuojelle ja ALO1. Fiilis oli huikee. Työtä tehty ja palkka sen mukainen. 

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kokeseen Rovaniemelle(ehkä jos saadaan paikka) elokuussa. Nähdään siellä.