10.10.2015 WT KOE KEMI
(WT koe dameilla tehtävä peltokoe, yleensä pellolla. 4 rastia kokeessa, eli neljä eri tehtävää. Jokkaisesta tehtävästä saapi jos saa täydet pisteet, 20 pistettä, eli kokonaisuus on kaikista siis 80 pistettä. Jokkaisesta rastista on saatava 10 pistettä vähintään, jotta on mahollisuus päästä finaliin, mutta kaikenkaikkiaan myöskin 60 pisteen raja on saavutettava.Tämän jälkeen on sitten finaali. Sieltä voi myös saada 0 tuloksen, eli finaaliin pääsy ei varmista viel mitään tulosta,,,tässä vähän alustusta WT kokeesta)

Nyt ollaan koemaailman viimeisessä kokeessa Utun osalta. Ollaan alkukesästä käyty taipparit, sitten syksyllä nome b ALO koe...nyt on sitten vuorossa WT koe. Ennen koetta ei olla reenailtu kauheesti pellolla. Ainoa yhteisreeni tehtiin viikko ennen tätä päivää...mettillä olen sen sijaan käynyt Utun kanssa, kattomassa raanakoita. Lähtötilanne ei ollut paras mahollinen...ei siinä, ei ollut myöskään odotuksia, kuten olen pyrkinytkin, etten niitä itselle aseta. Koira tekee mitä osaa ja siinä iskukyvyssään pystyy.

Koeaamuna ilmottautuminen oli 8 nurkilla. Sinne suuntasimme hyvissä ajoin. Kotona käytin Utua pienen kävelyn tiellä..otin muutaman pillityksen luoksetulossa, paikallaolossa ym. Ei muuta kuin autoon ja menoksi.

Utu oli kuin viulunkieli. Se aisti selkeesti että tapahtuu jotakin. Koirakoita oli 24, joten hajuja ja ääniä kosolti ilmassa. Ne aiheutti Utulla hieman "päänvaivaa". Kusimerkkauksia kun otin koiran autosta , tuli kosolti...äijjämäisyys alkaa puskeen toen teolla koirasta...revittelipä jopa, eli ku oli kussut, niin potki takajaloilla hajuja ympäriinsä, mokoma.

Tuomari Miso saapui paikalle henkilökuntansa kanssa. Siirryimme porukalla ootuspaikalle. Siel oli pieni puhe ja ohjeistus ja koe alkoi. Olin saanut itselle numero 4, eli alkupäässä 24 koirasta olin siis. Siinä porukassa istuskellessamme, Utulla oli tosi vaikeeta rentoutua/rauhottua. Koiria, ääntelyä, hajuja oli paljon...hallintakin ja kuulo hieman tukkoutui, kun kiihyttäviä juttuja oli ilmassa.
Kutsu kävi ja pääsimme koiran kanssa tekeen oma suoritus. Ensimmäinen tehtävä oli markkeeraus. Tuli laukaus ja heitto.Utulla oli(on ollut aina) vaikeeta istua kun alamme tekeen tehtävää. Vatuloin aika paljon, jotta sain koiran haluttuun asentoon. Paukaus tuli ja sain lähettää koiran hakeen...se ensin etsi hieman liian läheltä, mutta lopulta meni alueelle. Kului aikaa ja koiraa ei kuulunut...tuomari siirtyi lähemmäs kahtoon...kohta koira tuli sieltä damin kanssa...tuomari sanoi, että oli dami jäänyt puuhun, siksi kesti tavallista pitempään. Koira naruun ja siirryimme rastiin nro 2. Yllätyksekseni kyseessä oli parityö. HUH.

Ensialkuun Utu oli narussa..olimme rivissä ja tuli laukaus ja kaksi damia heitettiin pusikkoon. Tämän jälkeen koirat ympäri. Toinen koira irti narusta ja walkupilla jatkettiin...eli suuntana poispäin markkeerauksista, koira seuraten. Utu sai olla viel kiinni narussa ja seurasi mukana rivissä tuomarin ja toisen koiran kanssa.Tämän jälkeen tuli seurauksen yhteydessä laukaus ja heitto. Kilpaileva Koira kävi hakemassa damin. Seurauksella uuelleen suunta takasi kohti eka markkeerauksia. Tuomari sanoi seis ja oli Utun vuoro hakia aiemmin heitetystä dameista toinen. Utu lähti ja kaivoi hieman viiveellä damin ylös. Tämän jälkeen vaihoimme koirien kanssa paikkoja, eli Utun vuoro olla irti seurauksen alla. Laukaus, heitto ja Utu hakemaan dami...tämänkin koira kaivoi esiin. Tässä vaiheessa käänsin selän Utulle ku palautti, eli pyllistin koiralle ja Utu toi damin mulle siististi. Viel jatkoimme takasin ja toinen koira haki sen viimeisen muistimarkin. Ekat kaksi rastia oli ohi. Kytkimme koirat. Tuomari antoi palautteet:
Minulle hän sanoi:" Olemme kokeessa, joten kaikki ylimääräiset vatuloinnit pois(eli pyllistämiset koiran suuntaan ym) ollaan kokeessa eikä harjoittelemassa"...
Luulen, että tuomari ajatteli minun pimittävän Utun luovutamista, vaikkei siitä ole kyse...olen välil pyllistelly jotta Utu joutuu kiertään minut kun palauttaa...se myös hieman hiljentää palautusvauhtia...noh, vatulointiahan se oli, kieltämättä....Utu myös muutaman kerran pietti pientä ääntelyä, mutta tuomari ei sitä kuullut,,,Utu kävi lämpimänä, mutta suoriutui tehtävistä ihan jees...vatulointia oli myös kun seuraamisen jälkeen ei meinannu istua(ei taho istua koskaan)

Tämän jälkeen oli oottelua, sillä loput ALO koirat+AVO/VOI koirat suoritti samalla paikalla omat tehtävänsä...vein Utun autoon ja seurasin muitten koirien touhuja...


Kun koirat oli suorittaneet tehtävänsä, oli pieni paussi. Hain Utun autosta ja se nukku siel. Se oli saanut purkaa alun intoja tehtäviin ja oli selkeesti rauhallisempi. Siirryimme ihan eri paikkaan , hakkuualueelle. Siel oli vuorossa sitten 3 ja 4 rasti(tehtävä)

Utu oli hyvinki rauhallinen mutta valpas. tuntui kerranki hyvälle nähä, että ossaa se kuite kiihkonki keskeltä oppia olemaan...tuli meidän vuoro

Kävelimme narussa peltoalueen poikki hakkuulle, risukkoon. Siel oli tehtävänä kauheen risukon seasta ottaa ylös markkeeraus. Oli risukko, johon oli kaajettu pieniä risukoita/pajukoita/koivikkoa...eli siel oli isoja kasoja sikin sokin hakkuulla. Melkonen sekasotkualue siis.
Sinne tuli eka laukaus ja markkeeraus. Tällä kertaa en pyytäny koiraa istumaan, vaan pääsin narusta, sanoin paikka, laukaus ja markkeeraus. Utu pääsi matkaan...sinne se ryntäs ku ammus. Siel se teki töitä oman aikansa, kävi hieman sivussa alueesta, mutta kaivoi omatoimisesti damin ylös. Tumari sanoi tässä vaiheessa että ota kunnon palautus. Näin tein. Utu toi damin käteen ja palautus oli hyvä(kuten sillä yleensä on)
Nyt tuli toisen viimeisen tehtävä paikkka. Samaan paikkaan oltiin Utun palauttaessa laitettu viel yksi dami, jonne koira ohjattiin. Tuli laukaus, sain luvan lähettää koiran matkaan. Käsimerkki suuntaan ja koira eteen. Sinne se taas lähti ku ammus. Linjakin pysyi kohtuullisena. Hetken päästä oli markkeerausheittäjällä käsi ylhäällä, Utu tuli damin kanssa ja siisti palautus. Koira naruun.
Tuomarin kommentti tehtävästä: "koira suoritti tehtävät erinomaisesti" Olimme valmiit.

Nyt oli taas vuorossa muiden koirakoiden tehtävät. Meinasin viedä Utun autoolle, mutta sanoivat, että ootan joskos Utu pääsee finaaliin. Kun koirakot oli suorittaneet tehtävät, siirryimme kaikki ensimmäisten tehtävien odotuspaikoilla. Siellä lueteltiin kaikkien luokkien koirakoitten numerot jotka pääsi finaaliin. Alossa kuulutettiin numero 4, eli Utu oli pääsyt finaaliin saakka, hyvä me.

Kun tuomari pääsi pienten järjesteluyiden jälkeen kutsumaan ALO finalistit koepaikalle, sain tietää, minkälainen oli finaali: Sitä kutsuttiin muistaakseni nimeltä draivi. Eli: koirat riviin pellon reunaan. Koirakoista 15m päässä oli pyssymies dameineen. Samoin oli pellon etupäässä immeisiä useita sekä pyssyjä. Tuomarin käskystä alkoi kauhee pauke ja damien viskely ja koirien piti pysyä paikallaan ohjaajan vieressä, vinkumatta ja karkaamatta. Välil lähin toimitsija laukaisi ohjaajien yli ja heitti myöskin dameja ylitse.

Utulle ihan kauheen vaikee juttu. Se oli jo eka laukauksista ku vieteri. Kerran se karkas viereltä metrin kun dami lensi ylitse taaksemme, mutta ruomari ei sitä nähnt. Utu alkoi myös päästää pieniä vinkumisia...kun tuomari oli lähellämme, sanoin ite tuomarille että Utu vinkuu...se tuli siihen viereemme ja tovin oltuaan käski kytkeä koiran...tämä tarkoittaa finaalissa silloin tulosta 0.

Kun draivi oli suoritettu loppuun, piti tuomari pienen puhuttelun. Hän käski koiran numero 4 paikalla. Viesti oli selkee: "olemme kokeessa. Älä koskaan sano tuomarille että koira vinkuu,,,osota ennemminkin kaverin koiraa kuin omaa"   Asia selvä :D

Tämän jälkeen oli viel muitten koirakoitten finaaliotokset. Peli oli sillä selvä, tulokset ja palkinnot jaettiin. Utu sai ALO 0. Olen siltikin tyytyväinen vuosikkaaseen Utuun. Pääsimme tehtävät läpi finaalia lukuunottamatta pienine puutteinemme. Koira osotti hyvää markkeerauskykyä(yllätyin) ja toimi muuten ihan jees. Hallintaa pitää reenata ja lisää ärsykkeitä jotta kasvaa häiriöön.

Koko koe meidän osalta oli kuitenkin täsy 10 kokonaisuutta ajatellen...tästä on hyvä jatkaa...

Rastit                                                           1    2    3    4   yht      Finaali      Tulos

lbu Näpsnakkelin Heikunkeikun Pisteet:  16  13  17  15   61            0          ALO 0

11.10 WT REENIÄ

Seukkipäivänä oli tuomari Miso pitämässä halukkaille wt reeniä. Paikkana oli sama peltoalue missä koe piettiin. Aloitimme aamulla 9 nurkilla ja päivä päättyi kello 14 maissa. Porukka oli ilosella mielellä. Paljon oli lajityypillistä toimintaa...paljon walkuppia, markkeerauksia, muistiohjauksia, häiriöitä...damipyssyä, kilpailuakin...Utu oli alussa hieman kierroksilla, mutta päivän mittaan laski ittensä...mikä positiivista, koira jaksoi suorittaa koko päivän, oli keskittynyt. Hieman häiriöherkkyyttä oli alussa, mutta mikä positiivista, sekin alkoi helpottaa päivän mittaan. Utu oli halukas työntekoon, teki hyvin linjoja, suoritti ne tehtävät, mitkä oli sen tasoon suoritettavissa. Uutena oppimisena, suurimpana itelle, oli seurata koiran häntää, kun esim ohjaukseen lähetin...häntä alhaalla se juoksee määrätietoisesti ja kun häntä nousee(tämä on tuttu juttu) alkaa koiralla "haku/etsintä/alkaa käyttään nenää"...erinomainen päivä oli tämä harjoitepäivä..valoi uskoa omaan tekemiseen ja tunteen, että etelleen ollaan oikeilla raiteilla mitä tulee Utun kans toimimiseen. 

                             

Peltotreeniä

Kävimme tekemässä hieman peltotreeniä porukalla. Aluksi Utu oli autossa ja kokeneemmat koirakot teki reeniänsä. Pääpaino oli walkupilla. Hommansa suoritettuaan oli myäs Utun vuoro päästä vähän jalotteleen reenin parissa. Ajatuksena oli myös sama walkup sillä erolla, että avustaja paukuttaa starttipyssyllä ja viskoo dameja ilman että Utu noutaa yhtään. Kaerina oli myös kaksi muuta koirakkoa, kokeneempaa. Alussa olimme porukassa autolla keskustelemassa kun avustaja meni jo pellolle, ammuskeli ja heitteli dameja...Utun suunta oli muu kuin ihmisryhmä...se oli jo suunnannut fokuksensa lenteleviin dameihin. Siinä vaiheessa se muutaman kerran piipasi, josta jouduin komentaan ja katkasemaan sen fokuksen hieman korjaten sivullepaikkaa ja suuntaa. Lähdimme siitä sitten hetken päästä linjassa käveleen walkuppia. Utulla meinas olla kauhee kiire...piti väliin psähtyä...ottaa taka-askelia , pyörähtää koiraa päin ym...vähän pää vei eellä ja fokus muualla kuin minussa...aika-ajoin paukahteli ja dameja lensi. Kohdalle sattuessa istutin koiran ja otin itse damin ylös ja matka jatkui. Jokseenkin sutjakkaasti se meni sitten myöhemmin...pariin otteeseen myös matkalla ku pysähyimme, Utu päästi ääntä josta annoin vlittömän palautteen. Yhtenä harjotteena oli myös että avustaja meni selkämme taakse, siis eri suuntaan ku mitä met kävelimme. Sitten hän ampui ja meidän piti kääntyä koiran kanssa siihen suuntaan ja hän heitti damin. Utu oli aluss apihalla ku lumiukko. Sillä painoi alkuperäiseen kulkusuuntaan heitettyjä dameja päässä, eli fokus paukauksen suunnasta ja heitetystä damista kääntyi muualle...uusia juttuja sille, hyvä reeeni tuokin...

Sit jatkoimme takasi autolle päin koirien kanssa. Nytten otettiin matkaan, että ympärillä olevat koirakot noutaa, muttei Utu. Kuitenkin annoin yhessä välissä Utun hakia dami ja se nosti selkeesti koriasssa kierroksia. Tämän jälkeen vieruskaverin narttu haki damin ja kas..Utu irtosikin koiran palauttaessa ja nappas nartulta damin suusta...oujeah. Utulle oli liikaa se että naapurit haki ja hän ei saanut...eli naapurin hakuhommelit liian kova pala viel Utulle...noh, näitäkin tulee reenata jotta oppii että muutkin hakee kuin se. Tämän jälkeen tehtiin usea peräkkäin ja koirakot haki yhteensä 6 damia, Utu ei yhtään. Johan alkoi vähän laskeen täpinöitään...nyttenki piti kuitenkin pariin otteeseen antaa palaute, ku meinas piipahella, kun ei se saanutkaan vaan muut haki. Tein jopa niin että hain ite pariin kertaan ja Utu ei hakenut sillonkaan.

Loppusilaukseksi pyysin heitteleen dameja rivistön eteen, josta sitten kävelimme yli..Matkalla otin lopussa kaksi damia ite. Koira sai vain jäähä paikoilleen oottamaan. Ihan loppuviimein, kun walkuppi ohi, teki yksi koirakko pari markkeerausta. Utu oli ku hellan koukku, jännittynyt ja valmis jokkaiseen heittoon lähteen hakuun. Se ei selvästikkään ossaa viel käsittää, miksi muut hakee, se ei saa. Nyttenkin korjasin ku kerran piipahti. Pyysin viel tämänkin tilanteen jälkeen ohjaajan heitteleen dameja ympärillemme. Ensimmäisen Utu ajatuksissaan oli nappaavinaan, vaik se lensi usean metrin päähän meistä . Eli goku soli taas markkien jälkeen taas kova, jotta tollaset alasajot tekee meille hyvää. Loppuheitoissa, joista muutama lensi jopa sne jalkoihin, Utu ei kauheesti reagoinut...uusi juttu toi walkup, toiset koria hakee(viel liian kova paikka) ja ite ei pääse ku yhen hakeen, ottaa nuorelle koville. Sen kesti hyvin että naapurikoirakoitten ohjaajat haki damit, mutta että toinen koira pääsi, nostaa kiekkoja viel kovin.

Ajatuksena on että seukki reenailukerroilla jäämme aluksi hieman kauemmas kahteleen ku tapahtuu, siirtyen pikku hiljaa lähemmäksi. Myöskin tuollainen walkup, jossa ei nouda ku ihmiset on hyvä reeni. Utu tarvitsee viel pajon tollasia jotta oppii, ettei jokaista heitettyä haeta ja että muutkin hakee kuin se. Hyv reeni kaikenkaikkiaan..paljon oppia, paljon uusia asioita, uusia ärsykkeitä...teki hyvää nähä missä mennään...

Ensivkloppuna sit ALO WT...lähemme kahtoon miten siel menee...onko koira etelleen hellankoukku ja meneekö koe ihan reeninä, koska ajatus se on ottaa sellasena..en laita hakeen jos koiran olemus ei miellytä...ite olen mielialapalkkaaja...en näe tarpeelliseksi päästää koiraa liian kuumana noutoon, koska se ei mielestäni palvele koiraa....

Summasummarum:

Talven aikana pitää kiinnittää enempi tuohon seuraamiseen huomiota ja ottaa damiheittoja matkaan, ärsykkeiksi. Istten pysäytyksen yhteydessä oleva istuminen unohtuu, kun fokus niin vahva muualla...paljon pieniä asioita tullee tuollaisista reeneistä ilmi...toiseksi..pittää antaa myös koiralle aikaa kasvaa...moni asia korjaantuu myöskin kokemuksen tuoman tiedon kautta...tukireenejä kuitenkin voi tehä yksikseenkin ja on suotavaa...myöskin yhteireenit ja siinä tulevat häiriöt, niitä täytyy saaja jotenki riivittyä kasaan, etttä tullee tutummaksi...