10.8
Kyyhkyjahti alkoi. Meillä ollut paikka, jonne ruokimme kyyhkyjä, tutun oma peltolohko. Sinne ollaan kuskattu ohraa pitkin kesää, enempivähempi.
Alotusaamuna metille lähti vain Rico. Olis ollu mieletäni liian kuumentava paikka Utulle tulla keskelle räiskintää ja kumentua sitä kautta, koska se olisi ollut se miten olisi kuite menny...olen hieman varovainen näissä asioissa, onhan Utu nytten vasta 10kk, 19 päivä tullee 11kk...sil o viel hyviä vuosia eessä, et mitä sitä kiireellä pilaan. Noh, alotus alko silleen hyvin, että puolenkymmentä tiputusta tuli jo ennen kuutta...sitten hiljeni...lintuja siel on käyny 50-70, joene odotukset oli kovat...loppujen lopuksi saaliiksi tuli sen 20 lintua...pienoinne pettymys, mutta sellasta se on. Rico toimi hienosti. Viimevuojen lokin nokkauksen aiheuttama trauma on selätetty ja se otti muitta mutkitta kiinni eläviin kyyhkyihin..hienio oli nähdä Ricon kokonaisvaltainen kokemus jo, eli ei ollut pelkät jalat, pää ja nokka käytössä, vaan myös korvat. Se korkeassa heinikossa väliin pysähty selkeesti kuunteleen, kuuluuko räpistelyä, paikansi sitäkin kautta, hienoa. Aamu oli magia. Siel oli pellon toisella puolen nuorisoporukka, jokka tuli ilmottamaan myöhemmin, et heil oli pari kyyhkyä hukasa. Ajattelin heti, että siellä on minun ja Utun paikka...alotusamun ollessa 10 pakattiin kimpsut ja poistuimme kotia. Koiran vaihto Utuksi ja takasi pellolle...siel suuntasimme poikien neuvomaan alueeseen. Valitettavasti tiputuspaikka oli laaja viljapelto...kokkeilin kerran lähettää Utun sinne hakuun, mutta huomasin hyvin pian että ei ollut järkee. Korkee ohrapelto, nuori koira, kuuma aurinkoinen päivä, oma itteluottamusken puute, uusi maasto oli liikaa ja päätimme, että hoitakoot luonto itte hommansa. Kaveri ilmotteli aiemmin toisaalla, että hällä oli usea lintu hukassa, omasta koirasta huolimatta(alaraajahalvaantunut mies kyseessä), niin ei päässy itte avittaan koiraa hakkuulla, ja kuumakin oli niin alko hänen koirasta loppua puhti. Noh, suuntasimme Utun kans sinne sitten puolelta päivin. Aikamme kierrellässämme, menimme keskelle hakkuuta,,,siel piti olla yksi intu raanana...ja niin oli. Näin hyvin nopsaan, että Utulla oli jokin käry...kohtahan siel eessä heinikossa yritti lentoon siipirikko kyyhky...Utu meni perään...siel se haisteli ja ihmetteli lintua, eka elävä kyseessä, eka kyyhky ylipäätään mitä haisteli...katsoi minuun ihmeissään. Noutokäsky koiralle ja niin nappas suuhun ja kantoi minulle YES. Fiilis oli korkealla. Selkeesti huomas myös koirasta, että tämä oli hauskaa, se ikäänkuin antoi lisäpontta työntekoon. Päivä lämpes ja suuntasimme kotia. Koiralle ruokaa ja itekki pistin pötkölle. Oli suunnitelmissa illan viilennettyä käyä toisen kaverikoirakon kanssa kiertelemässä alue ristiin rastiin. Se tehtiinkin. Menimme hakkuulle siinä puol 7 maissa illalla, palasimme autolle siinä 9 maissa...mettästä löyty 7 lintua yhteensä...kaksi raanakkoa ja muut kuolleita. Kaverin koira löysi suurimmaksi osaksi, selkeesti näkyi Utussa väsy, sekä se että ei uskaltanu irrota niin kauas kuin kaverin koira. Oli ilo seurata kaverin narttukoiraa, kui se innokkaasti teki töitä, sitkeesti painoi meneen...Utullekki hyvää reniä "parityönä", kun toinen melskaa siinä sivussa ja sinne ei mennä vaan keskitytään lompsiin ukon kanssa. Perkasin linnut kaverille kotia vietäväksi ja paistettavaksi, pääsee hänkin maistaan mille maistuu kyyhkynrinta...loput sitten reenilinnuiksi...itellä noita reenilintuja kertyy syksyn mittaan ihan riittävästi. Kertakaikkiaan hieno oli päivä...tästä on hyvä jatkaa syksyä etiäpäin...sorsajahtia ooteellessa :D
Utu ja raanakko kyyhky
Illalla meinas olla muutama sääski :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti